Talven ensiaskeleita

18.10.2021

Talvi tekee tuloaan, asteittain ja pikkuhiljaa. Se näkyy luonnossa, ja se tuntuu luonnossa. Parin asteen pikku pakkanen nipristää kasvojen ihon pintaa - herätellen, mutta silti vielä hellästi. Vesistö on antanut jo osittain periksi pakkaselle, ei kuitenkaan vielä kokonaan, vaan vasta reunamilta. Jää on vielä niin hento, että sinne ei ole edes luonnon pienimmät asukit uskaltaneet astella. Lumi on peittänyt jo maaperän, ja sen päällä askeltaessa kuuluu ihana rapina, jonka myötä aistii omat askeleensa erityisen hyvin. Aurinko paistaa kuin keväällä. Se antaa meille vielä valoaan ja lumen kanssa yhteistyössä tekee kaikesta ympärillämme niin valoisaa ja puhdasta. Tässä hetkessä on niin hyvä olla, hengittää ja tuntea myös oman olemassaolon osana tätä kaikkea.

Eilen vielä olin kaupungin sykkeessä, jossa talvesta ei ollut tietoakaan, sillä minulle lumi tarkoittaa talvea. Sieltäkin lehdet olivat lähteneet puista, ja aurinko paistoi koko komeudessaan. Kuitenkin kaiken betonirakennelman ympäröimänä en tuntenut samaa onnellisuuden ja vapauden tunnetta kuin mitä tunnen täällä, jossa luonto on kaikkialla, niin lähellä ja helposti saatavilla. Tänne kuulun, ja tänne on niin hyvä palata. Paikkaan, jossa mieli rauhoittuu, ja jonka tuntee kodikseen. Lappi on sitä minulle. ❤️