Isänpäivä - tunteita herättävä päivä

14.11.2021

Tänään on taas kerran isänpäivä - aivan kuin taas vuorollaan puolen vuoden päästä äitienpäivä. Yksi päivä, jolloin vanhempi - tällä kertaa isä saa olla huomion keskipiste, se paras ja hemmotelluin. Tällaiset päivät ovat tietysti traditionaalisia ja tärkeitä muistuttamaan toisen merkityksellisyydestä. Päivä on myös monissa kodeissa ja yksilöissä erityisesti tunteita herättävä päivä. Niin monet tälläkin hetkellä elävät toisenlaisessa tilanteessa kuin mitä yleisesti isänpäivään yhdistetään.

On ihmisiä, joilla ei enää isää ole. Se kirvoittaa heissä voimakkaita surun, ikävän ja kaipuun tunteita. Mitä lähempänä menetys on ollut, sitä enemmän se koskettaa ja näin myös satuttaa. Ensimmäinen isänpäivä ilman isää on kaikkein raskain. Onhan kokemus uusi ja siksi kipeitä tunteita kirvoittava.

On ihmisiä ja lapsia, joilla isä ei ole koskaan kuulunut heidän elämäänsä. Osa ei edes tiedä, kuka heidän isänsä on. Tyypillisesti kouluissa, päiväkodeissa ja kerhoissa valmistellaan isälle isänpäiväkorttia ja ehkä myös muuta muistamista. Mikä on se tunne, tyhjyyden tunne, jota lapsi kokee niissä hetkissä sekä itse päivänä. Tunne, joka niin usein unohdetaan.

On ihmisiä, jotka eivät ole isiä, vaikka niin kipeästi sitä haluaisivat. Kaikista ei tule vanhempia. Osalla se on omakohtainen päätös, mutta osalle se on aihe, jota on vaikea käsitellä tai tuoda esille. Aina ei edes empatia muita isiä kohtaan lievitä sitä tunnetta, jota yksilö kokee juuri nyt, tällaisena päivänä.

On myös isiä, jotka ovat juuri tänäkin päivänä niin yksin ja unohdettuina. Heitä ei tule kukaan tapaamaan eikä kukaan muista. He elävät hiljaisessa yksinäisyydessä syystä tai toisesta. Joskus niihin ovat syynsä, jotka ovat niin kipeitä ja satuttavia, että on parempi olla ilman isän läsnäoloa. Joskus isä ei vain kykene elämään perheensä kanssa, vaikka sitä niin kovasti haluaisi.

Elämä on täynnä erilaisia tarinoita, kohtaloita, joilla on aina syynsä ja seurauksensa. Elämä ei ole aina helppoa eikä perheidyllin koristama. Tämä päivä voi olla monelle surun ja kipeiden tunteiden päivä. Se saattaa satuttaa ilman, että toinen edes ymmärtää sisällä kumpuavaa tunnetta. Mutta niin menee tämäkin päivä, kuten kaikki muutkin päivät. Huomenna on jo helpompaa, sillä silloin olemme taas kaikki samalla viivalla, ja arki ja normi elämä jatkukoon.


Muista, että me jokainen ihminen olemme ulospäin vain fyysinen kuori, joka liikkuu ja etenee, toimii ja näyttäytyy kylläkin omana ainutlaatuisena yksilönä. Mutta muista myös, että kuoren sisällä on paljon erilaisia tunteita, kokemuksia, elettyä elämää, joka ei näy välttämättä ulospäin, mutta tuntuu sitäkin kipeämpänä sisällä, omassa yksityisyydessä, maailmassa, johon toisella ei ole pääsyä, jos yksilö itse ei anna siihen lupaa. Omaa maailmaansa, kokemuksiaan ja tunteitaan avaamalla kuoresta tulee inhimillinen, ja sitä myöten myös ymmärrettävä. Ja se helpottaa myös, usko pois. ❤️