Luonon väriloistoa keltaisen ystävälle

07.09.2021

Rakastan aurinkoa, sitä valtavaa voimaa ja energiaa, jota siitä säteilee meihin ihmisiin, luontoon, kaikkialle. Se valaisee elämäämme ja tuottaa paljon onnellisuutta, iloa ja hyvinvointia. Muistan, kuinka jo lapsena piirsin kaikkien koulukirjojen ja vihkojen reunoihin keltaisia aurinkoja, joilla oli silmät ja hymyilevä suu. Ne antoivat minulle jotain joskus niin tylsien oppituntien aikana. Ne antoivat väriä kirjoihin, mutta ennen kaikkea ne herättelivät minussa positiivisia fiiliksiä ja tsemppiä.

Kaupoissa huomaan aina ensimmäisenä kaikki keltaiset tuotteet. Ne houkuttelevat minua luokseen, vaikka minun olisi pitänyt vain hakea maitopurkki tai leipä. Minulla on keltaiset kumpparit, keltainen anorakki, keltaiset lapikkaat ja vaikka mitä keltaista. Piti minun lähteä hakemaan elämäni ensimmäinen oma autokin ihan Helsingistä asti, koska muualta sitä ei saanut keltaisena.

Keltainen on myös erilaisten ihmistä kuvaavien värianalyysien mukaan se minun ykkösvärini. Siitä sain oivalluksen ensimmäisen kerran lähes 23 vuotta sitten, kun luin Dunderfeltin kirjan aiheesta. Sen ymmärtäminen huojensi minua, sillä sen myötä oivalsin jotain itsestäni Siitä tai oikeastaan jo ennen sitä lähti minussa itsetutkimusmatka, joka jatkuu edelleen. Oli innostavaa ymmärtää itseään ja sitä kautta myös muita ja heidän käyttäytymisiään minua kohtaan. Miksi persoonana viehätän toisia ja toisia saatan taas ärsyttää. Aloin nähdä ihmiset eri värien kautta, ja erityisesti esimiestyössä, mutta myös muissa vuorovaikutustilanteissa se on ollut ymmärrystä kasvattava ajatusleikki.

Eipä siis ihme, että kun ulkona paistaa aurinko, minun on vaikea olla sisällä. Haluaisin aina vain ulos, oli vuodenaika sitten mikä tahansa. Aurinko vetää minua puoleensa vahvasti ja houkutellen. Syksy ja ruska ovat siinä mielessä ihanaa aikaa keltaisen ystävälle, että auringon lisäksi myös luonto värjäytyy keltaisen eri sävyihin. Tämä kaikki energisoi, vapauttaa ja tekee niin hyvää mielelle ja henkiselle hyvinvoinnille.

Vaikka tiedän, että keltaisen sävyt ovat eräänlaisia luonnon viestejä siitä, että kasvukausi ja siihen liittyvä elämä on päättymässä hetkeksi, nautin silti näistä hetkistä. Toisaalta jokin sisälläni synnyttää haikeutta ja sen myötä hyväksymistä, että tämä on taas erään aikakauden loppu. Mutta niin kauan kun lehdet ovat keltaisen eri sävyissä puissa ja luonto muutenkin keltaisen sävyttämänä, otan ilon irti tästä kaikesta ja imen siitä saatavaa voimaa itseeni. ❤️