Arvostaa toista ja tuntea itsensä arvostetuksi

23.09.2021

Arvostaa toista ja tuntea itsensä arvostetuksi. Molemmat tunnetiloja, jotka syntyvät itsessä, mutta joihin voi toinen osapuoli vaikuttaa. Tämä näkyy esimerkiksi työpaikoilla ja työyhteisöissä yksilöiden käyttäytymisessä, kommunikoinnissa ja vuorovaikutuksessa sekä sitä kautta motivaatiossa. Molemminpuolisen arvostuksen kokemuksen tärkeys näyttäytyi tutkiessani karismaattista johtajuutta, mutta aivan yhtä lailla sitä kohti on hyvä mennä missä tahansa johtamisessa ja organisaatiossa. Kun yksilö tuntee arvostusta esimiestään kohtaan ja vastaavasti tuntee myös saavansa arvostusta esimieheltään syntyy jotain sellaista, joka pitää molemmat osapuolet motivoituneena, innostuneena ja sitä kautta työssä viihtyvänä sekä avoimena ilmaisemaan tuntemuksiaan, näkemyksiään ja kehittämisehdotuksiaan. 

Mutta koska on kysymyksessä tunnetila, joka syntyy siis oman arvomaailman lisäksi toisen osapuolen toimintatavoista, suhtautumisesta yksilöihin, työhön ja koko organisaation, ammattitaidosta ja osaamisesta, tämä toinen osapuoli voi vaikuttaa kokemukseen suurelta osin, vaikka ei täysin. Me ihmiset olemme omina itsenämme työpaikoilla. Meillä on tietty koulutus, työkokemus, elämänkokemus, persoona ja elämänvaihe, jotka kaikki yhdessä vaikuttavat siihen, miten meidät koetaan. Päätöksen siitä, arvostaako toista, tekee yksilö itse, mutta toinen osapuoli voi itseään peilaamalla ja tuntosarvet valppaana aistia ja herätä ymmärtämään oman käyttäytymisen, tekemisten ja sanomisten vaikutuksia toisiin ihmisiin. Arvostaa ei ole sama asia kuin mielistellä, sillä me ihmiset olemme hyvinkin herkkiä aistimaan sanomisten ja tekemisten aitouden. Arvostus pitää oikeasti tuntua toisessa osapuolessa, jotta sillä olisi positiiviset vaikutuksensa.

Yksi olennainen asia, jotta työntekijä arvostaisi esimiestään tai päinvastoin tai työkaveri työkaveriaan, on, että tämä toinen osapuoli kohtaa toisen avoimesti, ennakkoluulottomasti ja kannustaen. On tärkeää kuulla positiivista palautetta onnistumisista, mutta on tärkeää myös osata perustella ja käsitellä asiat silloin, kun niistä ei olla samaa mieltä, ei ymmärretä toista osapuolta, kohdataan ristiriita tai näkemysero. Tämä vaatii johtajalta, esimieheltä, työntekijältä ja työkaverilta paljon ymmärrystä ihmisestä, hänen tunteistaan ja käyttäytymisestään. Miten ilmaista kehittämiskelpoiset asiat siten, että toinen ei tule loukatuksi. 

 Elämme vahvasti vielä tänäkin päivänä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa, jossa arvostetaan ahkeraa työntekoa, tulosta ja väsymätöntä työasennetta. Arvostus eräällä tavalla koetaan ansaitsevan vain tätä kautta. Eri työyhteisöissä olemme kuin kasvava muurahaispesä, joka ahkeruudella ja työtä tekemisellä kasvaa kasvamistaan. 

Voi tulla kuitenkin joskus päivä, jolloin muurahaispesä hajoaa syystä tai toisesta. Tulee pysähdys, joka hetkellisesti ainakin keskeyttää myös sen päivästä toiseen jatkuvan työsaran, jota tehdään monin eri motiivein ja syin. Silloin tulee kenties hetki, jolloin yksilö herää ajatuksille "Arvostanko itseäni? Arvostavatko muut minua? Arvostanko tätä yhteisöä ja johtamista, jonka ympäröimänä elän? Olisiko muu vaihtoehto sittenkin parempi?" 

Näiden kysymysten äärellä voi käydä niin, että yksilö tempaisee itsensä tästä oravanpyörästä pois. Hän kaipaa muutosta. Hän kaipaa sitä arvostusta, jonka hän kokee ansaitsevansa. Hän ei kykene arvostamaan sitä arvomaailmaa ja tapaa toimia ja johtaa, mikä työpaikalla vallitsee. Tämän myötä organisaatio voi menettää kultakimpaleen, organisaatiolle tärkeän osasen. Vain siksi, että hän ei kokenut arvostusta - puolin eikä toisin. On vaikeaa arvostaa, jos ei arvosteta.