Metsä kutsuu minua luokseen. Se aivan kuin pyytää minua tulemaan osaksi valtakuntaa, jota ei loppujen lopuksi omista kukaan. Se houkuttelee minua hiljaisuudellaan ja koruttomuudellaan. Sen ympäröimänä saan hengähtää ja unohtaa kaiken muun.
Huipulla on hyvä olla! Sieltä näkee kaiken, ja toisaalta tuntee oman pienuuden.
Meillä on taas TALVI! Lunta huikea määrä ajankohtaan nähden. Koko viikko lunta on tuprutellut, ja sen myötä on päässyt hiihtämään ihan luonnonlumen laduillekin. Yksi Lapin vahvuuksista onkin se, että meillä vuodenajat vaihtuvat aika vauhdikkaasti eikä vesisateista ja pimeydestä tarvitse juuri kärsiä. Lumi synnyttää ympärillemme valon, joka ei häviä...
Mimmonen ihminen oikein olen? Tässä muutamia paljastuksia, joita lähipiiri taitaa kyllä jo tietääkin...
Tulessa on jotain lumoavaa ja maagista. Sitä voisi katsoa loputtomiin. Se aivan kuin houkuttelee katsomaan ja sitä myöten koukuttaa keskittymään vaan siihen. Sen äärellä rauhoittuu, mutta sen äärellä myös ajatukset pääsevät tulen lailla valloilleen. Ehkä siksi olen jo lapsesta asti tykännyt sytyttää tulia, nuotioita, kynttilöitä ja lämmittää...
Tämmöisiä vierailijoita voi käydä terassilla, kun asuu Lapissa! Ja se katsekontakti, jonka sain kokea hetken, oli sykähdyttävä.
Eilen sain kokea sen ja tänään vielä uudestaan.... Nimittäin pääsin taas vajaan viiden kuukauden paussin jälkeen hiihtämään!
Talvi tekee tuloaan, asteittain ja pikkuhiljaa. Se näkyy luonnossa, ja se tuntuu luonnossa. Parin asteen pikku pakkanen nipristää kasvojen ihon pintaa - herätellen, mutta silti vielä hellästi. Vesistö on antanut jo osittain periksi pakkaselle, ei kuitenkaan vielä kokonaan, vaan vasta reunamilta. Jää on vielä niin hento, että sinne ei ole edes...
Luettuasi tämän artikkelin ymmärrät ehkä paremmin ja syvemmin, mistä Onnensäteessä on oikein kyse, ja miksi se on olemassa. Tämän aamun ilahduttava oivallus siitä, että tähän on hyvin kiteytetty Onnensäteen olemassaolon tarkoitus, ja samalla se on myös eräänlainen läpivalaisu omaan henkilökohtaiseen oppimismatkaani.
En välitä kovin ottaa kuvia rakennetusta luonnosta eli kaikesta sellaisesta, jonka ihminen on luontoon rakentanut. Aivan kuin ne eivät kuuluisi sinne, ja hyvin harvoin ne muovautuvat osaksi luontoa ja sen autenttisuutta. Tämä näkymä oli kuitenkin minusta kuvan arvoinen. Kota aivan kuin kuului sinne ja luonnon värimaailmaan.