Mimmonen ihminen oikein olen?

26.10.2021

Mimmonen ihminen oikein olen? Tässä muutamia paljastuksia, joita lähipiiri taitaa kyllä jo tietääkin...

Keski-ikäinen, kahden lapsen äiti, jossa elää sisällä, syvällä lapsen mieli ja uteliaisuus kaikelle ja kaikesta. Innostun helposti, ja sen myötä saan energiaa sellaiseenkin, johon en olisi itsekään uskonut. Rakastan kokea uutta ja erilaista. Olen pohjimmiltani heittäytyjä ja seikkailija, jota äitiys ja vanhemmuus ovat hiukan rauhoittaneet ja tasapainottaneet, mutta silti ne minussa hyvin vahvasti ovat ja tulevat olemaan. Olen myös hetkessä eläjä. En halua suunnitella liikaa eteenpäin, koska ajattelen, että tämä hetki on se tärkein, tulevaisuudesta ei tiedä. En myöskään liikaa vello jo menneessä, mutta olen kyllä kiitollinen kaikesta koetusta, sillä ymmärrän, kuinka suuresti jokainen polku, kohtaaminen ja taival ovat minua kasvattaneet.

Olen yltiöoptimisti ajan suhteen siinä mielessä, että kuvittelen aina ehtiväni tehdä vaikka mitä tiettyyn aikatauluun mennessä ja sitten huomaankin, että tiukkaa tekee. En koskaan siis tee sitä ns. tahallani tai ajatellen, että kyllä muut saavatkin odottaa minua, vaan ihan puhtaasta uskosta, että ehdin kyllä tehdä paljon muutakin. Toisaalta olen oppinut, että olen tehokkaimmillani pienen kiireen ja paineen alla, vaikka ehkä kanssaeläjistä se voi olla jopa kuormittavaa. Stressi ei tule kovin helposti luokseni.

Kuitenkin olen kaikkinensa hyvin tunnollinen ja tarkkakin asioissa enkä ikinä jätä puolitiehen tai tekemättä hyvin asiaa, johon ryhdyn. Vaadin itseltäni paljon ja joskus olen itselleni jopa ankara. Toinen ääni minussa nuhtelee minua aina väliajoin ja saa minussa jopa syyllisyyden tunteita aikaiseksi. Vaikka olen heittäytyjä, en silti kohtaa asioita enkä tekemisiä puolihuolimattomasti. Olen usein kriittinen itseäni ja ennen kaikkea tekemisiäni kohtaan, ja se voi ollakin joskus syy siihen, että jonkun toisen silmissä en ryhdy asioihin spontaanisti, harkitsematta. Yleensä nämä asiat liittyvät työhön ja yritystoimintaani. 

 Toisaalta olen ikuinen luonnonlapsi, joka ei liikaa kontrolloi itseään, antaa itsensä olla aito, avoin ja luonnollinen oma itsensä eikä liikaa kiinnitä huomioita ulkonäköönsä tai ns. pinnallisiin asioihin. Sen myötä vanheneminenkin on paljon helpompaa ja luonnollinen osa elämän kiertokulkua.

Minulle perhe ja läheiset ovat maailman tärkein asia, ja heidän hyvinvointinsa ja onnellisuutensa ovat yksi minun olemassaoloni tarkoitus. Elän vahvasti oman intuition ja arvopohjan mukaisesti, vaikka se ehkä toisten silmissä voi näyttää oudolta tai ei niin fiksulta. Olen sitä mieltä, että kun kuuntelee itseään ja kulkee omaa, luontevaa polkuaan, voi olla tyytyväinen jokaiseen päivään, vaikka kaikki ei menisikään omien toiveiden ja haaveiden mukaisesti. On niin monta asiaa, jotka vaikuttavat siihen omaankin polkuun, ja kaikki ei ole vain minun hallittavissa. Nöyryys elämälle on kantava voima ja ohjain omalla elämäni matkalla.

Ihmiset ovat minun mielenkiinnon kohteeni numero yksi. Imen itseeni kaiken muista ja jaksan loputtomiin kuunnella muiden tarinoita, sattumuksia, tuntemuksia ja kaikkea elämästä. Haluan oppia ymmärtämään jokaista yksilöä enemmän ja enemmän, ja siksi en tykkää yhtään, että ihmisiä kategorisoidaan tai arvostellaan näkyvän pinnan ja ulkokohtaisten asioiden perusteella. Jokaisella on syynsä ja sitä myöten seurauksensa tekemisille. Meistä kukaan ei ole toista parempi. Eikä varallisuus, koulutus, ura tai työpaikka, vanhemmuus, tietty sukupuoli, ulkomuoto tai se, että parisuhde on kariutunut tee ihmistä yhtään huonommaksi tai paremmaksi. Ihmisyyden taustalla on paljon sellaista, mitä me muut emme näe emmekä sitä kautta ymmärrä. Jokainen olemme loppujen lopuksi ihmisiä - inhimillisiä, särkyviä ja haavoittuvia.

Olen sinisilmäinen muutenkin kuin silmieni värin suhteen siinä mielessä, että uskon ihmiseen ja hänen hyvyyteensä, vaikka media ja maailma kertovatkin aivan muuta. Nimittäin haluan uskoa, sillä sen myötä säilytän ja suojelen itsessäni olevaa lapsenuskoa, joka on ehkä kauneinta, mitä ihmisellä voi olla. Että ei menetä uskoaan ihmisiin, elämään ja siihen, että hyvä voittaa aina pahan. Tämä osaltaan vaikuttaa siihen, että ei anna katkeruuden, kateuden ja epäluulon vallata sisimpäänsä, vaan antaa siellä tuikkia valon, joskus himmeämmin, joskus kirkkaammin, mutta kuitenkin sammumatta. 

Tämä ei tarkoita, että en näkisi ihmisten läpi tai suojelisi itseäni kaikelta pahalta ja minua satuttavalta. Olen oppinut pitämään puoliani enkä anna kenenkään kohdella minua kaltoin enkä satuttaen. Olen varsin jämäkkä ja määrätietoinen siitä, mihin minulla on oikeus, mikä minulle kuuluu, ja mihin ryhdyn. Olen oppinut olemaan myös itsekkäämpi ja ajattelemaan myös itseäni ja omaa hyvinvointiani ja onnellisuuttani. Hyväksikäyttöä inhoan syvästi ja aistin sen heti, kun se minua tavalla tai toisella lähestyy. Autan mielelläni, mutta määrittelen itse, miten, milloin ja kuinka usein. 

Tässä vain pieni raapaisu minusta. Oman itsensä oivaltaminen ei vaan muiden silmin, vaan omin silmin, on mieltä ja ajatuksia avartavaa ja lisää ymmärrystä omasta itsestään. Oliko jokin kertomastani yllättävää? Näetkö jonkin asian minussa toisin kuin itse näen? (Myös lähipiiri saa kommentoida) Onko sinussa jotakin samaa kuin minussa? Haluatko kertoa itsestäsi jonkin piirteen tai paljastuksen, jota et ole ehkä avoimesti itsestäsi kertonut? 

Se, että uskaltaa kertoa itsestään julkisesti, rehellisesti ja avoimesti, vaatii, että on sinut itsensä kanssa eikä häpeile itseään. Tämä kaikki vapauttaa ja lisää sekä omaa että toisen ymmärrystä sinusta.