Ajatuksiani

ELÄMÄSTÄ

Pari vuotta sitten minulle tuli voimakas tunne ja tarve alkaa kirjoittaa ajatuksiani sulautettuna tähän asti elämässä oppimaani ja kokemaani. Siihen sopivaksi välineeksi muodostui Facebook nimellä "Onnensäde". Nyt tekstini ovat näkyvillä myös täällä.

Me ihmiset olemme melko mysteerejä toisillemme ja joskus myös itsellemme. Uskon, että tekstieni kautta te mahdollset lukijat tulette näkemään aidon minäni henkilökohtaisten kokemusteni ja elämäni oppimismatkan myötä. Koska luonto on suurin innoittajani, on sen olemassaolo voimakkaasti läsnä kuvissani ja teksteissäni. Ajatukseni eivät pohjaudu suoranaisesti mihinkään tutkittuun tietoon, lähteisiin ja sitä kautta ne eivät ole ainoa totuus, vaan ne ovat sisältäni ammennettuja ja rakentuneita johtopäätöksiä ja tuntemuksia, joihin eletty elämä ja sen mukanaan tuomat kokemukset ovat vaikuttaneet.

Tervetuloa ajatusteni äärelle!


Tänään veneretkellämme mieleeni palasivat muistot lapsuuden kesistä ja yhteisistä veneretkistämme. Muistan, kuinka lampaat määkivät tyytyväisinä joen ja järven yhtymäkohdan saarekkeessa aina meidän ohittaessamme ne. Veneellä kävimme myös hakemassa usein maitoa, ja kavutessani veneeltä ylemmäs kohti Kallen ja Taimin taloa koin sen joka kerta yhtä...

Päästää irti jostain sellaisesta, jota ei enää ole, ajasta, joka on enää vain muisto, jostakusta, jonka kanssa ei voi enää elää... syystä tai toisesta. Päästää irti näkymättömistä kahleista, esteistä, jarruista ja pidikkeistä. Päästää irti, hengittää ja elää vapaasti, omanäköisesti, omaa itseään kuunnellen ja siitä nauttien.

Juhannus Lapissa ei tarvitse olla aktiviteeteiltaan mitään suurta ja ihmeellistä. Riittää, että pysähtyy hetkeksi, on vain läsnä luonnon kanssa, rakkaittensa kanssa, itsensä kanssa. Nauttii siitä kaikesta, mitä luonto ja elämä meille tarjoavat.

Täytyy myöntää, että tänään kun meillä sateli vain vettä, ja asteita oli vähän päälle kymmenen, tuli harmitus siitä, että en ole juuri nyt eteläisessä Suomessa, jossa aurinko paistaa, ja lämpötilat ovat ihan kuin ulkomaan helteissä. Kotona olo alkoi tympiä ja seikkailija- ja reissaajaminä aktivoitua. Kuvittelin olevani hellemekossa ja -hatussa...

Kello oli 01.15 tämän vuorokauden puolella. Astelin portaita kohti yläkertaa ajatuksissani, että jos kerrankin menisi suht ajoissa nukkumaan. Katseeni suuntasi kohti aulan parveketta ja sieltä näkyvää loisteessa olevaa Kätkätunturia. Näkymä veti minua niin puoleensa, että samalla hetkellä unohdin järkevät ajatukseni ja menin kohti sitä, joka aivan...