Mielen matka entisaikaan
En välitä kovin ottaa kuvia rakennetusta luonnosta eli kaikesta sellaisesta, jonka ihminen on luontoon rakentanut. Aivan kuin ne eivät kuuluisi sinne, ja hyvin harvoin ne muovautuvat osaksi luontoa ja sen autenttisuutta. Tämä näkymä oli kuitenkin minusta kuvan arvoinen. Kota aivan kuin kuului sinne ja luonnon värimaailmaan.
Lisäksi olen aina tykännyt tuollaisista alkukantaisista ja yksinkertaisista kodista, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Ne saavat mielikuvitukseni valloilleen, ja koen palaavani niiden myötä aivan kuin ajassa taaksepäin. Lapsesta asti olen haaveillut aikamatkoista jonnekin kaukaisuuteen, entisaikaan, jota ei enää ole. Tässä hetkessä koin juuri sellaisen.
Mielessä ja mielikuvissa voi kokea paljon muutakin, kuin mitä silmät näkevät ja kertovat. Ja se vasta onkin huikea matka.