Avoimuuden mahdollisuudet, rajat ja reunaehdot

Minulle yksi rakkaimmista luontoelementeistä on solisevat puro, jonka kaunis ja elämän iloa pulppuava konsertti vetää minua puoleeni ja saa minut pysähtymään ja hiljentymään. Sen äärellä voisin olla vaikka kuinka kauan, sillä kuuloaistini lisäksi myös muut aistini aktivoituvat silloin erityisen voimakkaasti, ja sen näkymä on eri vuodenaikoina aina erilainen. Erityisesti pidän veden virtauksista juuri tähän aikaan vuodesta tai sitten loppukeväästä, koska silloin vedessä näkyy monia erilaisia olomuotoja. Pakkassää on saanut veden reunat jo jäätymään ja näin estämään veden pinnan liikkuvuuden. Monesti jää on kuitenkin kauniisti läpikuultava ja hento, mikä vain lisää sen kauneutta. Kuitenkin keskellä virtaava vesi näyttää vielä voimansa ja tahdon edetä ja olla antamatta periksi. Kuten niin monista muista luontoelementeistä myös tässä näyttäytyy minulle elämän moninaisuus ja sen eri vaiheet. Omassa elämässämmekin elämme eri elämän vaiheita, joissa välillä olemme niin helposti särkyviä ja hauraita, kun taas toisinaan saamme jostakin uskomatonta voimaa ja vahvuutta mennä eteenpäin luovuttamatta ja taistellen. Elämä on yhtä vuoristorataa, jossa näyttäytyvät niin monenlaiset tunteet ja vahvuuden ja heikkouden lajit.

Eilen oli pyhäinpäivä, ja perinteiseen tapaan myös itse lähdin hautausmaalle sytyttämään kynttilöitä läheisilleni ja rakkailleni ja muistelemaan yhdessä koettuja hetkiä ja retkiä. Jotenkin ihmeesti itselleni tulee hautausmaalla aina syvä rauhan tunne - hiukan samanlainen kuin luonnossa, mutta lisänä vielä vahva tunne siitä, että olen lähellä poismenneitä rakkaitani, ja että minulla on yhteys heihin. Erityisesti tästä hautausmaakierroksestani ei kuitenkaan jäänyt tällä kertaa päällimmäisenä mieleen edellä mainitut asiat, vaan siellä tapahtunut kohtaaminen.

Näin jo kaukaa itselleni niin tutun pariskunnan, jonka olen saanut tuntea jo kauan aikaa, ja jonka kanssa olen saanut jakaa elämän eri vaiheita lasten samanikäisyydestä ja samankaltaisista harrastuksista johtuen. Lisäksi olen kokenut heidän kanssaa jotakin sanoinkuvaamatonta yhteyttä, joka pohjautuu paljolti samanlaiseen arvomaailmaan ja tapaan kohdata toinen ihminen Tällä erää tämä pariskunta elää juuri edellä mainittua elämänvaihetta, jossa limittyvät sekä helposti särkyvyyden kokemukset, mutta myös voimakas tahtotila taistella ja olla luovuttamatta. Heidän luokseen on saapunut vieraaksi niin monen pelkäämä ja koko ajan yleistyvämpi sairaus syöpä, jolla on valta heikentää ja musertaa elinvoimainen yksilö, ja sitä kautta aikaansaada pelkoa elämän loppumisesta. Ei ihme, että tällainen sairaus on yhteiskunnassamme eräänlainen tabu, josta ei oikein uskalleta puhua, varsinkaan sellaisten henkilöiden kanssa, jotka sitä juuri kokevat ja käyvät läpi. Toisaalta aiheesta puhuminen voi olla itse potilaalle ja hänen läheisilleen rankkaa ja ahdistavaa, sillä asian avaaminen herättää tunteet pintaan ja saa sanoillaan siitä vieläkin konkreettisemman. Yleisesti me ihmiset pelkäämme näyttää tunteita ja erityisesti tunteita, jotka saavat meidät rikki ja haavoittuviksi ulospäin. Kun asioista ei puhuta, oletamme pysyvämme paremmin koossa ja ehjinä. Näin usein ajattelemme.

Tämän pariskunnan osalta päällimmäisenä jäi mieleen avoimuus, joka suorastaan kumpusi ja lähti vierimään puron veden kaltaisesti eteenpäin . Tästä syystä myös heidän kohtaamisensa ensimmäistä kertaa sairauden jälkeen oli luontevaa. Puhuimme asioista suoraan ja kaunistelematta. Kuitenkin keskustelussa välittyi voimakkaasti optimistisuus, taistelutahto ja pariskunnan välinen yhteys ja lämpö. Vaikka aihe oli kipeä ja surullinen, jäi minulle heidän kohtaamisestaan lämmin ja levollinen olo. Meidän molemminpuolinen avoimuutemme antoi mahdollisuuden halaukselle, jonka tulen muistamaan aina.

Eilinen kohtaaminen ja siihen liittyvä tunnekokemus synnytti minussa sen jälkeistä jatkuvaa pohdiskelua aiheesta avoimuus. Itse olen kannustanut ihmisiä avoimuuteen niin perhepiirissäni, läheisteni ja ystävieni kanssa kuin myös erilaisissa työyhteisöissä. Mielestäni niin monet ongelmat, ristiriidat, kielteiset tunnekokemukset ja loukkaantumiset saataisiin lievennettyä ja jopa häviämään avoimuutta viljelemällä. Me ihmiset emme osaa läheskään aina lukea toistemme ajatuksia, tunteita ja kokemuksia, jos niitä ei meille avata ja avoimesti tuoda esille. Tunneälyltään herkemmät yksilöt voivat aistia niitä kanssakulkijan käyttäytymisen perusteella, mutta usein loukkaantuneen ja epäreiluutta kokeneen käyttäytyminen lisää vaan lumipalloefektin kaltaisesti väärinymmärrystä, pahaa mieltä ja ristiriitoja.

Yksilön, joka on avoin tunteistaan ja kokemuksistaan, on kevyempi kulkea tätä elämän taivalta kuin yksilön, joka pitää kaiken sisällään, eikä kerro niistä avoimesti. Usein pelkona on kasvojen menettäminen tai oman vahvuuden ja tietyn roolin pirstaloituminen. Toisaalta läheskään kaikki meistä eivät ole oppineet kotonaan avoimuuden, tunteiden näyttämisen ja puhumisen väylää ja mahdollisuutta. Lisäksi me ihmiset olemme jo syntyessämme persoonallisuus- ja luonteenpiirteiltämme erilaisia, ja kaikki eivät kykene avoimuuteen, vaikka niin kipeästi haluaisivatkin.

Toisaalta liiallinen avoimuus asettaa yksilön entistä haavoittuvammaksi. On ikävä kyllä niin, että kaikki kanssakulkijamme eivät osaa ottaa toisen avoimuutta hyväntahtoisesti ja toista tukien, vaan sen sijaan vastapuoli voi kokea kateutta, hyödyntää toisen avoimuutta ja löytää jopa keinoja toisen musertamiseksi. Ikävät kokemukset avoimuuden tiellä voivat tehdä yksilön varovaisemmaksi ja etäisemmäksi, koska meillä jokaisella on loppujen lopuksi tarve suojella itseämme särkymiseltä. Luottamuksen menettäminen vähentää avoimuuden määrää ja tekee ihmisen varovaisemmaksi.

Jos ajattelen itseäni, suurin osa minut tuntevista pitää minua todennäköisesti keskimääräistä avoimempana ja ulospäinsuuntautuneempana. Kuitenkin myös minulla on rajoitukseni avoimuuden tiellä. Minusta on ihana heittäytyä ja saada olla aidosti oma itseni peittelemättä myös heikkouksiani ja surkuhupaisia piirteitäni. Avoimuus näyttäytyy itselläni taitona puhua ja myös kuunnella eli antaa itsestäni ja ottaa vastaan. On kuitenkin aiheita, joiden suhteen en ole niin avoin, eikä minun mielestäni tarvitsekaan. Kunnioitus läheisiäni, parisuhdettani ja perhettäni kohtaan estää minua puhumasta aiheista, jotka koskettavat myös heitä eivätkä vain minua. Lisäksi tietyt elämän kolhut, surut ja vastoinkäymiset ovat jotenkin niin henkilökohtaisia, että niiden esilletuonti ja avoin puhuminen eivät ole ajankohtaisia heti tapahtumien jälkeen eivätkä ehkä koskaan. Annan itselleni vapauden puhua niiistä silloin, kun olen siihen valmis ja riittävästi käsitellyt aihetta itsekseni. Myös näissä tapauksissa avoimuuteni on läsnä elämässäni, kuitenkin vain itselleni ja vuoropuheluna itseni kanssa. Avoimuus itselleen onkin mielestäni lähtökohta avoimuuden tiellä. Monesti riittää, että olet avoin itsellesi, mutta tärkeää on, että annat mahdollisuuden avoimuudelle - oman persoonasi ja omien voimavarojesi myötä.

Niin perhe-elämässä, parisuhteessa, kouluympäristössä kuin työyhteisöissä ja työpaikoilla vältettäsiin monia konflikteja, pahan mielen tuottamista ja väärinymmärrystä avoimuuden ja vastavuoroisen keskustelun myötä. Me emme osaa tulkita toisiamme täysin, jos toinen osapuoli ei avaa itseään, tuntemuksiaan ja syitä käyttäytymiselleen. Lisäksi on tärkeää tuoda avoimesti esille epäkohdat ja parantamisehdotukset, jotta kanssakäyminen pysyisi jouhevana ja helppona sekä toiminta aktiivisena ja eteenpäin ja hyvään pyrkivänä.

Avoimuutta on niin monenlaista. Voit olla avoin elämälle, seikkailuille, luonnolle, ihmisille, kokemuksille, mutta ensisijaisesti itsellesi. Avoimuus itseäsi kohtaan ja itsellesi on edellytys ja ensiaskel myös muunlaisen avoimuuden toteutumiselle. Me synnymme kukin tietynlaisiksi, ja meillä on tietyt lähtökohdat ja edellytykset elämälle, mutta me voimme oppia koko ajan enemmän ja enemmän - itsestämme, maailmasta ympärillämme ja kustakin kokemuksesta ja näin myös avoimuudesta ja sen suomista mahdollisuuksista. Kuitenkin on tärkeää muistaa, että kuuntelet itseäsi ja tunnet oman avoimuutesi rajat ja reunaehdot. Silloin olet avoimuudessasikin aito oma itsesi etkä muiden asettama odotusarvo. <3