Empatia synnyttää luottamusta
Facebook-ystäväni jakavat sivuillaan erilaisia juttuja, artikkeleita, mietelauseita sekä joskus hyvin hupaisiakin videoita ja kuvia yms. Suurin osa herättelee ajatuksiani ja saa minut pohtimaan asiaa enemmänkin. Osa niistä jää leijumaan mieleeni vahvemmin kuin toiset. Joskus mieleni sopukoissa syntyy jo valmiita näkemyksiä ja sitä myöten lauseita, jotka vain pitää tulostaa ulos sieltä. Näin kävi tänäänkin. Ja kun tekstin kirjoittamisen into ottaa vallan, täytyy hetkellisesti siirtää muut asiat, tässä tapauksessa työasiat sivuun ja alkaa kirjoittaa. Toisaalta tässä aiheessa on paljon sellaistakin, jota on hyvä herätellä työyhteisöissä ja näin myös omassa työssäni.
Mennään siis aiheeseen. Empatia, joka on mieliaiheeni, ja josta voisin kirjoittaa ja puhua loputtomasti. Empatia, joka on ollut itsessäni vahvasti läsnä niin kauan kuin muistan. Siksipä aihe, josta koen minulla olevan monivuotista kokemustakin itse sitä jatkuvasti kokevana. Empatia, jota itse joudun jopa välillä hillitsemään, että se ei ota minusta liikaa valtaa, ja etten ala liian vahvasti elää muiden elämää, heidän elämäntilanteitaan ja tunnekokemuksiaan. Silloin kun toisella menee hyvin, ja hän on onnellinen tai saavuttanut jotain haluamaansa, empatiani synnyttää minussa vain positiivisia tuntemuksia, mutta kielteisten ja surullisten kokemusten yhteydessä empatia on joskus hyvin kuormittava vieras, jonka ei haluaisi viipyvän liian kauan luonani. Oman itsensä tunteminen ja johtaminen, säätelykyky, resilienssi, reflektointi sekä positiivinen elämänasenne auttavat minua näissä tilanteissa.
Kaikkinensa koen kuitenkin, että tämä maailma, työyhteisöt ja sitä myöten työkaveruus, johtajuus ja työntekijänä toimiminen, ystävyyssuhteet, parisuhteet, vanhemmuus, mutta myös lapsen (minkä tahansa ikäisen) suhtautuminen vanhempaan jne kaipaisivat paljon lisää empatiakykyä - taitoa mennä toisen ihmisen asemaan ja tuntea edes hetken ripauksen sitä tunnekokemusta tai tilannetta, jota toinen kokee juuri sillä hetkellä. Tämä maailma olisi paljon parempi paikka asua ja elää, jos empatiaa ja sen synnyttämää toimintaa, tekoa, puhetta, läsnäoloa, huolenpitoa tai vain ymmärryksen esille tuomista olisi enemmän. Ja itse jo näin pitkän elämän eläneenä ja monia kokemuksia rikkaampana voin sanoa, että mitä enemmän yksilöllä itsellään on kokemuksia sekä hyvistä että huonoista elämäntilanteista ja tapahtumista omakohtaisesti, sitä enemmän hänellä on ymmärrystä, ja sitä myöten empatia on vielä laaja-alaisempaa ja syvempää. Omakohtaisuus synnyttää vielä vahvemman empatian tunteen.
En lähde toistamaan artikkelissa olleita hyviä argumentteja ja tutkimustuloksia. Erityisesti mieleeni jäi kaksi asiaa. Toinen oli se, kuinka empatia lisää luottamuksen, yhteenkuuluvuuden ja turvallisuuden tunteita. Kaikki tunnekokemuksia, joita tarvitaan kaikessa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja missä tahansa ihmissuhteessa. Työyhteisöissä nämä kaikki kolme kokemusta ovat ensisijaisen merkityksellisiä, jotta hyvinvointi olisi osa työn arkea ja johtaminen vaikuttavaa, rikastuttavaa ja vastavuoroista. Esimerkiksi luottamuksen tärkeys ja luottamuksen puute ovat toistuvasti läsnä erilaisten työtyytyväisyysmittausten tuloksissa tai työoloista keskusteltaessa. Niin usein tämä luottamuksen puutteen tunnekokemus synnyttää työyhteisöissä negatiivisen kierteen, jonka kautta motivaatio, työinto ja hyvinvointi työpaikalla laskevat. Myös parisuhteissa, vanhempi-lapsi-suhteessa, ystävyyssuhteessa kuin missä tahansa kahden tai useamman ihmisen välisessä suhteessa luottamuksen, yhteenkuuluvuuden ja turvallisuuden kokemukset ovat tukipilareita, jotka kannattelevat kyseistä suhdetta.
Toiseksi on lohduttavaa tietää ja tiedostaa, että empatiaa voi opetella, kasvattaa itsessään ja näin viljellä. Sen ei tarvitse olla stabiili tila läpi elämän, vaan elämää elämällä ja siinä kasvamalla, kehittymällä ja oppimalla, voi empatiakin lisääntyä. Erilaiset omakohtaiset kokemukset siis antavat hyvän maaperän empatialle, mutta kuten artikkelissa viitattiin myös jo lukeminen ja itse siitä oivaltaen näin myös esimerkiksi elokuvien ja dokumenttien katsominen voivat lisätä empatiaa. Niiden avulla voi myös harjoitella empatiaa ja myötäelää niissä olevien henkilöiden tapahtumia, elämäntilanteita ja näin rikastuttaa sitä maailmankuvaa, joka on syntynyt jo oman elämänkokemuksen kautta. Välillä kuitenkin tässä maailmantilanteessa eläessämme on hyvä välillä myös suodattaa tai jättää katsomatta kaikkea sitä uutistulvaa, jota meille tarjotaan. Empatiasta ja näin itsestään on tärkeä pitää myös huolta.
Ja nyt näin lopuksi ehkä jonkun mielestä liian yksinkertainen ja suoraviivainen päättely ja sitä myöten kehotus. Lukekaa lapsillenne, kun he ovat pieniä. Ottakaa heidät turvalliseen syleilyyn ja lähtekää yhdessä kirjojen myötä seikkailuihin, joista osa on mahdollisia vain kirjoissa. Tätä myöten saatte kokea yhdessä kaikkea hauskaa, hullunkurista, epätodellista, mutta myös monia tunteita, joita ne teissä herättävät. Kannustakaa lapsia lukemaan, kun he sen taidon ovat oppineet. Jakamalla ajatuksia ja tunteita, joita myötäeläminen ja "seikkailu" toisen olennon/yksilön asemassa herättävät, kasvatatte lapselle empatian lisäksi myös kykyä hyväksyä erilaisuutta. Tällä tavoin mahdollistatte hänelle taidon tuottaa ympärille luottamusta, yhteenkuuluvuutta ja turvallisuutta - kasvattaa maaperää, jossa jokaisella on hyvä olla, asua, olla ja elää.
https://yle.fi/.../aivosi-kiittavat-kun-teet-hyvaa-toiselle...