Itsenäisyyspäivä - sodat ja niihin liittyvät tunnekokemukset
Tänään sinivalkoiset Suomen liput liehuvat ympäri kotimaatamme. Ne muistuttavat meitä suomalaisuudesta, itsenäisyydestä, vapaudesta ja itsemääräämisoikeudesta. Ne nostattavat sisimmässämme ylpeyttä ja onnea siitä, että saamme asua täällä ja elää meille luonteenomaista elämää. Ei ihme, että lippumme värit ovat juuri sininen ja valkoinen, sillä luonto juuri nyt edustaa ja näyttäytyy samoissa väreissä. Taivas on kirkkaan sininen, ja lumi puissa ja ympärillämme on puhtaan valkoinen. Me saamme siis asua kirkkauden ja puhtauden ympäröiminä.
On itsenäisyyspäivä, joka kirvoittaa nuoremmassakin polvessa isänmaan tunteita ja erityisesti kiitollisuuden, ylpeyden ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Sytytämme perinteen mukaisesti kynttilät pimenevän illan vastapainoksi, ja niiden loiste ja valo luovat meille tunnelmaa ja rauhaa. Niin, sodan runtelemat, urheat ja rohkeat yksilöt aikaansaivat meille rauhan ja sen myötä vapauden, josta saamme nauttia vielä tänäkin päivänä. Tämä joukko sankareita on hiipumassa vuosi vuodelta, ja kohta heitä ei ole enää ollenkaan. Muistutus siitä, mitä silloin on koettu, kärsitty ja tunnettu, lähtee heidän mukanaan, ja vain heidän kertomansa ja heidän kokemuksiinsa liittyvät tallenteet jäävät muistoksi meille tästä ajasta. Historian tunneilla ja eri dokumentteja, elokuvia, romaaneja ym tallenteita seuraamalla, saamme taustatietoa ja ymmärrystä koetusta, mutta suora, vuorovaikutteinen ja omakohtainen kokemuksen kerronta katoaa pikkuhiljaa.
Kuitenkaan kokemukset eivät täysin katoa sodan kokeneiden poistuessa ympäriltämme. Sodat ja niihin liittyvät kokemukset näkyvät ja tuntuvat sukupolvelta toiselle sisäisesti eräänlaisena jatkumona erilaisten tunnetilojen, tunnelukkojen ja käyttäytymismallien myötä. Pienempikin trauma. kaltoinkohtelu, suru, menetys ja elämän traagiset tapahtumat jättävät meille jäljen, arven, joka jää kytemään sisällämme. Sota, jonka raadollisuutta, julmuutta ja henkistä taakkaa on vaikea meidän ei sotaa kokeneiden edes ymmärtää tai ainakaan täysin sisäistää, jättää jälkensä jokaiseen sen kokeneeseen. Tämä jälki näyttäytyy hänen tavassaan toimia, elää, reagoida ja tuntea. Ihminen ei ole enää sama kuin ennen sotaan lähtiessään.
Muutos, jonka sodan kokemukset ovat yksilössä synnyttäneet, näkyi sodan jälkeisessä elämässä, perheissä, parisuhteissa ja työpaikoilla. Erityisesti muutos näkyi konkreettisessa sodassa mukana olleissa henkilöissä, mutta myös muilla sodan aikaista elämää elävillä osapuolilla ja perheillä elämänkulku oli silloin epätavallinen ja levottomuutta, huolta ja pelkoa aiheuttavaa. Sodan kokemukset heijastuivat sodan jälkeisessä kanssakäymisessä, vuorovaikutuksessa, yhdessäolossa - vanhemmuudessa, perhe-elämässä, parisuhteessa ja näin vaikuttivat myös niihin jälkipolviin, jotka olivat sodan runtelemista ja kokeneista lähtöisin.
Sodan vaikutuksia jälkipolviin voisi tutkia paljon enemmän ja erityisesti kokemuksellisuuden ja yksilöiden itsetuntemuksen lisäämisen, oman minuuden tiedostamisen ja omien elämäntarinoiden kautta. Vaikka me tällä hetkellä elämme melko tasapainoisessa, hyvinvoivassa ja turvallisessa maailmassa, meidän sisällämme elää ja vaikuttaa kokemusmaailma, joka on rakentunut oman elämämme aikana, mutta myös erityisesti tunnekokemuksellisuuden kautta myös vanhempiemme ja isovanhempiemme kokemusten siivilöiminä.
Tänä päivänä et voi ehkä enää kuunnella ja jakaa sodan konkreettisten kokeneiden kokemuksia, mutta voit miettiä mielessäsi ja mahdollisesti keskustella vanhempiesi ja isovanhempiesi kanssa, että mitä jälkiä sota on jättänyt heihin, ja miten se näyttäytyy heidän tunnemaailmassaan ja tavassaan reagoida, tuntea, kokea ja nähdä. Sinulle voi avautua ihan uusia asioita ja kokemuksia ja erityisesti ymmärrys toisesta yksilönä, johon mennyt on vaikuttanut.
Suomen lippu hulmuaa tuulen mukana edestakaisin. Katselen sen liikettä, värimaailmaa ja sinistä taivasta sen ympärillä. Käännän katseeni ympäröivään lumipeittoon ja tuntureihin, jotka kohoavat kohti taivasta. Tunnen kiitollisuutta. <3
Hyvää itsenäisyyspäivää! 🇫🇮