Keski-ikäisyys pääomana ja mahdollisuutena

Silloin nuorempana keski-ikäisyys tuntui kaukaiselta, eikä muutenkaan ikään liittyvää pohdintaa ja ajatustyötä juuri tehnyt. Täytettyään maagiset 18 vuotta alkoi elämänvaihe, jolloin ikää ei enää niin ajatellut, vaan katse oli suuntautunut kohti elämän seikkailuja ja uutta ja ihmeellistä. Täysi-ikäisyys toi mukanaan itsenäisyyttä, vapautta, ja itsemääräämisoikeus omaan elämään lisääntyi. Alkoi huoleton varhaisaikuisuus, jossa tärkeintä oli etsiä ja löytää kokemuksia ja oppia sitä kautta.

Itselleni aikuisuuden portin avautuminen ja sitä kautta aikuisuudessa eteneminen oli uteliaana ja uusia kokemuksia ja oppia kiihkeästi hakevana monivaiheista ja rikasta aikaa. Itselleni varsinainen oppimismatka alkoi tässä vaiheessa kaikkein aktiivisimmin, sillä vaikka Lappi ja oma kotikyläni oli minulle se rakkain sielunmaisemani, halusin nähdä maailmaa ja oppia ja kasvaa sen myötä, erityisesti henkisesti. Opiskelu on kulkenut mukanani läpi elämäni, mutta erityisesti tuossa elämänvaiheessa halusin opiskella niin monia eri juttuja ja päästä näkemään ja kokemaan elämän eri käytäntöjä, että minulle ei riittänyt vain yksi opiskeluetappi, vaan halusin elämännälkäisenä koko ajan lisää ja lisää pääomaa itselleni.

Sain elää nuoruuden ja aikuisuuden ensiaskeleet juuri itselleni luontaisella ja ominaisella tavalla, eikä minua kukaan eikä mikään vanginnut tai kahlinnut unelmieni ja erilaisten etappien toteuttamisessa. Parisuhteessakin ollessani tunsin aina olevani henkisesti vapaa, mikä olikin edellytys sille, että parisuhde pysyi elossa. Sain elää tämän varhaisaikuisuuden ja aikuisuuden alkutaipaleen siten, että olin riittävästi elämää nähnyt ja kokemuksia ammentanut, jotta olin aikanaan valmis myös vanhemmuuteen. En ollut koskaan haaveillut omakotitalosta ja lapsista, mutta niin ne vain minulle suotiin.

Keski-ikä määritellään useimmiten aikuisuuden keskivaiheeksi, jossa yksilö on ikähaitariltaan 40 - 60 vuotta, jossain jopa 35-vuotias katsotaan jo keski-ikäiseksi. Itselleni perhe ja vanhemmuus olivat elämäni ykkösasiat siis vaiheessa, jolloin keski-ikä alkoi lähestyä minua vuosi vuodelta enemmän. Kun ylitin keski-iän maagisen rajan, en ajatellut silloinkaan sen enempää ikääni, vaan elin hetkessä, ja elämäni täytti uudenlaiset kokemukset, vanhemmuuden oppitie, jonka koen elämäni opettavaisimmaksi ja tärkeimmäksi yksilön ja aikuisuuden kasvattajaksi. Valitettavaa onkin, että työelämässä vanhemmuuden mukana tuomaa kokemusta ei osata arvostaa siinä määrin, kuin pitäisi. Siinä, jos jossakin yksilö oppii eniten itsestään, vuorovaikutuksesta, oman itsensä merkityksellisyydestä, tunnetaidoista, itsensä ja muiden johtamisesta, organisoinnista ja aikataulutuksesta sekä erityisesti toisten mielipiteiden ja tunteiden huomioonottamista.

Oikeastaan vasta nyt viisikymppisenä tunnen olevani keski-iässä, ja minulla on enemmän aikaa pohtia ja oivaltaa sen merkitys. Siksipä keski-iän numeraalinen määrittely on mielestäni nykypäivänä aivan liian teoreettista ja yksioikoista. Me ihmiset elämme elämämme eri vaiheita eri tavalla, ja siksi näenkin keski-ikäisyyden enemmänkin tietyssä elämänvaiheessa ja oman kokemuksen kautta tapahtuvana kuin numeraalisena toteutumana. Vaikka meistä harva elääkin satavuotiaaksi, ja siksi viisikymppisyys ei ole suoranaisesti yksilön elämän keskivaihe, tunnen keski-ikäisyyden itsessäni vahvimmiten juuri nyt.

Usein puhutaan keski-iän kriisistä, ja onkin ymmärrettävää, että fysiologiset muutokset ja vanheneminen, lasten aikuistuminen ja poismuuttaminen sekä omien vanhempien poisnukkuminen aiheuttavat yksilössä voimakkaita tunteita, ikävää ja surua ja sitä myöten myös kriisin paikan. Aina kuitenkaan kysymyksessä ei ole suoranainen kriisi, vaan elämänkaaren tietty vaihe, johon olemme saaneet pikkuhiljaa valmistautua ja sitä myöten hyväksyä. Siksi esimerkiksi mottoni "elää hetkessä" on vaatinut uutta tarkastelukulmaa ja katsontakantaa ymmärtää, että on hyvä myös mielessään ja henkisesti valmistautua tulevaan ja vahvistaa itseään siihen, jotta siitä selviää. Siksi itsensä tutkistelu, itsensä kuunteleminen ja itsensä johtaminen ovat äärimmäisen tärkeitä myös tässä elämänvaiheessa. Vuoropuhelu itsesi kanssa valmentaa sinua tulevaan, vaikka elämän tulevat muutosvaiheet eivät olisikaan päivittäin mielessä.

On tärkeä hyväksyä, että elämämme kulkee tiettyjen vaiheiden, risteyksien ja päämäärien kautta kohti omaa vanhuuttamme, ja voimmekin olla erityisen kiitollisia, jos sinne asti pääsemme, sillä läheskään jokainen ei saa elää elämäänsä vanhuuteen saakka. Meillä on ohjat käsissämme elämäämme ja itseemme sekä omaan ajatteluumme ja käyttäytymiseemme, mutta täysin emme voi elämämme suuntaa päättää, erityisesti sen päättymisen osalta.

Nyt elän ja myös mielessäni hyväksyn, että elän aikuisuudessa keski-iän vaihetta ja olen menossa vuosi vuodelta lähemmäs vanhuutta, joka sivuhuomautuksena on mielestäni myös määritelty aivan liian aikaisin alkavaksi. Vaikka tähän elämänvaiheeseen liittyykin monentasoista luopumista ja sitä myöten ikävän, surun ja yksinäisyydenkin kokemuksia, en anna sen hallita liikaa elämääni suhtautumista ja siinä elämistä. Itselleni läpi elämän kantava voima ja luonteenomainen ominaisuus on ollut vapaus, erityisesti henkinen sellainen. Olen onnekas, että olen saanut elää elämääni siten, että minulla ei ole koskaan ollut tunnetta, että minua joku tai jokin kahlitsisi tai sulkisi häkkilinnun tapaan häkkiin.

Lasteni aikuistuessa ja lähtiessä kohti omia, jännittäviä elämän seikkailuja palautan mieleeni omat varhaisaikuisuuden haaveeni ja ensimmäiset lentelyni kohti vapautta - vapautta, johon sinulla itselläsi on monelta osin määräämisoikeus. Annan heidän lentää, kokea ja seikkailla. Ja samalla mielessäni mietin, että niin aion tehdä myös itse, jos vain terveys sen sallii. Kokea uutta ja seikkailla voi läpi elämän.

Ikä ei ole este, vaan se on mahdollisuus ja pääoma, joka karttuu vuosien varrella ymmärryksellä, viisaudella ja avarakatseisuudella. Lempinäkymäni, Höperöoja jatkaa vahvasti virtaamistaan, vaikka pakkanen yrittää sitä kaikin tavoin jäädyttää. Niin myös mie itse aion jatkaa vapaana virtaamistani niin kauan, kuin se minulle suodaan. Nauttikaamme siis keski-ikäisyydestämme tai siitä vaiheesta, jota itse kukin elämme nyt - kiitollisena, uteliaana ja nöyränä! <3