Kiintymyssuhde jättää jäljen meihin jokaiseen

Voi, kun me ihmiset vanhemmiksi tullessamme ja vanhempina ollessamme ymmärtäisimme, miten kauaskantoiset vaikutukset ja merkitykset vanhemmuudella ja lapsen ja vanhemman suhteella on läpi elämän! Meidän ei tarvitse vanhempina olla alan ammattilaisia, mutta kun tiedostaisimme sen, että läheisyys, rakkaus, huolenpito ja läsnäolo ovat ne tärkeimmät ravinteet, joita voimme lapsillemme antaa. Aina se ei kuitenkaan ole niin helppoa, kuin miltä se tuntuu, sillä omat kokemuksemme lapsuudestamme ja kiintymyssuhteistamme vaikuttavat siihen, miten kykenemme niitä itse lapsillemme luomaan ja tarjoamaan. Kuuntelin Jari Sinkkosen haastattelua https://areena.yle.fi/1-50010095?fbclid=IwAR0MT0I6smGf2m209qaqQSm3KYKzqWcQJEGxgWtYf4WP6hjwI-Noi0L01mU , ja jälleen kerran se herätteli minua näiden ajatusten äärelle. Me jokainen voimme miettiä mielessämme, minkälainen kiintymyssuhde meillä on ollut lapsena vanhempiimme tai muuhun tärkeään henkilöön. 

Jonkinlainen suhde on aina olemassa ja muodostuu, kun kaksi ihmistä kohtaavat ja elävät yhdessä. Se, minkälaiseksi suhde muodostuu, ja miten siinä käyttäydytään, ilmaistaan tunteita ja yleensäkin ollaan ja eletään, kertoo syvemmin suhteen ominaispiirteistä ja siitä, miten ne vaikuttavat jatkoelämään. Meidän kiintymyssuhteemme siihen kaikkein tärkeimpään voi olla yksilöä vahvistava tai heikentävä, mutta aina sillä on vaikutuksensa toiseen yksilöön. Tunteet näyttäytyvät suhteessa eri tavalla, ja niiden esilletuonti ja olemassaolo aivan kuin muovailumassaa muovailemalla vaikuttavat lopputulokseen. 

Lohduttavaa tässä kaikessa on se, että myös aikuisuudessa oleva ja syntyvä kiintymyssuhde voi vaikuttaa yksilön tunnemaailman ja käyttäytymisen muodostumiseen positiivisella tavalla, ja eräällä tavalla "korjata" lapsuudessa luodun kiintymyssuhteen aikaansaamia vaikutuksia. Koskaan ei ole liian myöhäistä kiintyä syvästi, korvaavasti ja parantaen, vaikka toinen osapuoli ei tarvitsekaan olla ns. asiantuntija tai ammattilainen tässä asiassa. Joskus rakkauden, välittämisen, huolenpidon ja ennen kaikkea ymmärtämisen kautta tulevan viisauden määrä voi auttaa tunnepuolen ja -käyttäytymisen kehittymisessä. 

Olen itse saanut nyt pari vuotta olla osa koulumaailmaa ja näin osa sitä kouluyhteisöä, jossa itsekin ja lapseni ovat koulutietään kulkeneet eteenpäin. Se on ollut minulle eräänlainen tutkimusmatka sellaiseen, johon itselläni ei ollut kuin oppilaana ja vanhempana muodostunut kokemus. Suurin anti, minkä tällä opintiellä opettajana olen saanut on, että en ole ollut siellä vain antamassa ja viemässä oppia eteenpäin yksilöihin, vaan ennen kaikkea olen voinut olla läsnäoloni, välittämisen ja huolenpidon kautta yksi niistä henkilöistä, jotka luovat lapseen ja nuoreen kiintymyssuhteen. Matkani aikana olen huomannut, että toiset tarvitsevat sitä enemmän kuin toiset. Toiset takertuvat minuun enemmän kuin toiset. Toiset kutsuvat minua äänettömästi luokseen enemmän kuin toiset. Toiselle pelkkä halaus, katse ja kannustavat sanat ovat pieni askel siihen, että hän ei tunne olevansa yksin, avuttomana, vaan tärkeänä ja merkittävänä. Mitä useampaan olen matkani aikana saanut luotua edes pienimuotoisen kiintymyssuhteen, sitä merkityksellisempi ja arvokkaampi tämä matkani on ollut. Itselleni nämä kiintymyssuhteet ovat olleet elämääni ja minua rikastuttavia, palkitsevia ja hyvää mieltä tuottavia kokemuksia.

Isovanhemmuus on monelle ikäiselleni ja lähipiirille tällä hetkelläkin läsnäoleva ja merkityksellinen asia. Olen saanut myötäelää ja seurata sitä iloa, onnea ja riemua, joka isovanhemmista säteilee. Lisäksi olen saanut seurata ja nähdä niitä vaikutuksia, joita tästä läsnäolosta, rakkaudesta ja huolenpidosta seuraa toiselle osapuolelle, sille pienelle elämän alulle, joka kasvaa pikku hiljaa omaan mittaansa niin fyysisesti kuin henkisesti. Kiintymyssuhde, joka näiden kahden välillä vallitsee, on mieltäni herkistävää ja jotain niin kaunista. Kiintymyssuhde heidän välillään on niin pyyteetöntä , eikä siinä ole minkäänlaista vaatimusta vastavuoroiseen palkitsemiseen. Riittää, että tunne ja suhde ovat vastavuoroisia ja molemmille tärkeitä. 

Me voimme luoda kiintymyssuhteita läpi elämän, ja ne ovatkin eräällä tavalla elämämme rikastuttaja ja kantava voima. Kuitenkin se kiintymyssuhde, joka lähtee syntymään ja kasvamaan pienestä elämän alusta, on kaikkein tärkein ja merkityksellisin, sillä sen vaikutukset kuljettavat yksilöä läpi elämän. Kauniisti ajateltuna kun sitä merkityksellistä toista osapuolta ei enää ole, jää hänen vaikutuksensa näkymään ja säilymään siinä toisessa ihmisessä, johon kiintymyssuhde kohdistui. Meillä jokaisella voi olla siis kauaskantoinen ja merkittävä rooli elämässämme, kun vaan oivallamme sen ja annamme sille mahdollisuuden olla olemassa. ❤️