Kokemukset yksilön muokkaajina

Olette varmaan huomanneet, kuinka elämässä arvostetaan ja tuodaan esille työkokemusta, elämänkokemusta tai kokemusta jostakin erityisosaamisesta? Kokemus siis näyttäytyy, ja sitä tuodaan esille elämässämme erityisesti silloin, kun haluamme korostaa olevamme ammattilaisia, osaajia ja sitä myöten varteenotettavia yksilöitä johonkin tiettyyn tehtävään. Mutta kokemusta käsitteenä voi tarkastella paljon laaja-alaisemmin ja monisäikeisemmin.

Itse henkilökohtaisesti olen koukuttunut ja kiinnostunut erityisesti kokemuksellisuudesta ilmiönä, laaja-alaisena yhtälönä, ihmisyyden ikuisen mysteerin, yksilön rakentumisen ja muokkautumisen selvittäjänä. Jokainen meistä on syntyessään täysin puhdas ja aivan kuin palapelin pohja, johon ei ole vielä yhtään palasta aseteltu. Jokainen elämän hetki, tilanne ja eri vaiheet muokkaavat ja täydentävät meitä yksilöinä ja rakentavat meitä tietynlaisiksi, täysin omanlaisiksi ainutlaatuisiksi yksilöiksi. Kukaan ei voi väittää, etteikö eri elämänvaiheilla, toisin sanoen kokemuksilla olisi vaikutusta ihmiseen, hänen persoonallisuutensa kehittymiseen ja käyttäytymiseensä. Me saamme syntyessämme tietyt päärakenteet, rakennuspalikat tai edellä mainitun esimerkin mukaisen palapelipohjan, joka koostuu perintötekijöistä - heistä, joista olemme lähtöisin. Sen jälkeen lähtee vasta varsinainen yksilön persoonallisuuden ja kokonaisuuden muodostuminen, ja se jatkuu meissä läpi elämän kuolemaamme saakka.

Me jokainen kohtaamme elämämme aikana sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia, jotka muokkaavat meitä ihmisinä. Myönteisten kokemuksien voidaan ajatella olevan yksilölle hyvää tuottavia, mutta toisaalta ihminen tarvitsee myös itseään rikkovia ja hajottaviakin kokemuksia, joiden myötä hän näkee elämän moninaisuuden, sen raadollisen puolen ja sen myötä kasvaa ja kehittyy yksilönä. Usein liian pumpulissa kasvaneet ja vain myötätuulessa eläneet yksilöt voivat ajatustasolla pyöriä aivan liikaa vain itsensä ympärillä ja näin kasvaa oman elämänsä prinsessoiksi ja prinsseiksi, joilta puuttuu empatiakyky ja ymmärrys toisten ihmisten hajottavista kokemuksista ja sitä myöten myös ehkä huolenpito ja välittäminen toinen toista kohtaan. Itsekkyys ja oman napansa tuijottaminen pääsee silloin valloilleen ja pääasialliseksi elämän tehtäväksi. Toisaalta myönteiset kokemukset erityisesti lapsuudessa, mutta myös koko elämässä vahvistavat yksilöä, hänen itsetuntoaan ja antavat hyvän ja tasapainoisen pohjan elämälle.

Kielteiset kokemukset voivat pahimmillaan rikkoa yksilöä, laskea hänen itsetuntoaan ja hajottaa ja murskata hänen psyykettään ja henkisen tasapainon tilaansa. Erityisesti lapsuudessa koetut rankat kielteiset kokemukset tekevät vasta elämän alkutaivalta kulkevan yksilön minuudesta ja omanarvontunteesta särkyvän, mitä taas on vaikea korjata enää aikuisuudessa, jos kokemuksiin ja sen vaikutuksiin ei ole reagoitu lapsuuden ja nuoruuden vaiheissa. Toisaalta kokemukset, erityisesti suruun ja menetykseen liittyvät kokemukset avaavat silmämme elämän todellisuudelle ja sen ainutlaatuisuudelle ja sen myötä sen arvostamiselle. Kun menettää jotain tärkeää ja rakasta, lisää se entisestään kiitollisuutta ja arvostusta niitä kohtaan, jotka vielä ovat elämässämme ja luonamme. Sanotaan myös, että vastoinkäymiset - elämän kuopat ja rotkot ajan myötä vahvistavat yksilöä ja muokkaavat häntä kestävämmäksi ja sisukkaammaksi. Kuitenkin tällaisten kokemusten äärellä ja jälkeen ei ole hyvä olla ja jäädä ihan yksin, vaan toisten tuen ja avun kautta säilyy usko sekä itseensä että myös toisiin ihmisiin.Yksin ilman toisten tukea tai apua vahvaksi kasvaminen vaikeissa elämänvaiheissa on usein epärealistista tai ainakin paljon rankempi ja kuluttavampi tie.

Olisi mielenkiintoista ja hyvä miettiä omaa historiaansa ja kokemuksiaan siinä ja pohtia, miten ne ovat vaikuttaneet ja muokanneet sinua siihen pisteeseen, jossa olet tällä hetkellä. Et ole vielä täysin valmis ja kokonainen palapeli, vaan eräänlainen taikapalapeli, johon sopii koko ajan lisää uusia palasia eli uusia kokemuksia.

On hyvä, että nykyään tutkimusmaailmassa ja -kentällä on löydetty kokemuksen tutkimus omaksi tärkeäksi tutkimusmenetelmäksi, jonka avulla saadaan paljon syvempää, monipuolisempaa ja avoimempaa tietoa ja aineistoa. Tällä tavoin kasvaa sekä tutkijan, tutkittavan, että tutkimukseen perehtyvien ymmärrys pintaa syvemmälle ja jotain ainutlaatuista ja ainutkertaista löytäen. Pelkät numeraaliset tulokset, taulukot ja jakaumat antavat meille vain karkean viitteen tuloksista, mutta ei niinkään sitä ehkä tutkittavallekin tiedostamatonta, joka pääsee valloilleen vasta kokemusten avaamisten, itseensä keskittymisen ja mahdollisen vuorovaikutuksen kautta.

Itse olen loputtoman utelias ja kiinnostunut kaikkien kokemuksista ja niistä elämäntarinoista ja tilanteista, jotka ovat muokanneet yksilöstä ainutlaatuisen kokonaisuuden, ja joiden avulla opin tuntemaan toista yksilöä paremmin ja syvemmin - sitä mysteerin ja salaisuuden kenttää, joka on aarrelippaan tavoin lukittuna ja näin saavuttamattomana sekä asianomaiselle itselleen että muille. Arkipäivän kiireessä ja velvoitteissa unohdamme oman niin kiehtovan ja jopa itsellekin tiedostamattoman minuuden, johon jokainen kokemus on tallentunut ja sinne jäävä. Itseään ja siten kokemuksiaan tutkimalla ja avaamalla pääset perille jostain sellaisesta, joka auttaa sinua ymmärtämään itseäsi ja käyttäytymistäsi paljon enemmän ja syvemmin. Mitä enemmän tiedostat kokemuksiesi kirjon ja sen vaikutuksen itseesi ja siihen, mitä olet tänä päivänä, sitä helpompi sinun on hyväksyä itsesi sellaisena, kun olet ja jatkaa elämääsi itseäsi ymmärtäen ja sitä kautta myös tukien.

Vaikka läheisesi, ystäväsi ja tuttavasi katoavat ympäriltäsi, itsesi kanssa olet elämäsi loppuun saakka. Siksi tutustu itseesi ja avaa itsesi ja kokemuksesi itsellesi, ja uskon, että näet monet asiat sen jälkeen aivan uusin silmin ja vapaammin hengittäen. <3