Lehtijuttu minusta ja Onnensäteestä

Olen tänään jotenkin erityisen täpinöissä. Minusta ja Onnensäteestä on juttu Kittilälehdessä! Vaikka olen ennenkin ollut kyseisessä lehdessä, on tämä kerta jotenkin niin poikkeuksellinen ja merkityksellinen, sillä onhan tämä kaikki eniten sitä ominta itseäni. En ole luonteeltani mikään itseäni esille tuova, mutta olen ymmärtänyt, että jos haluan tehdä työkseni sitä, mihin minulla on intohimo ja sytyke, minun pitää tuoda itseäni, ajatuksiani ja yritystäni esille ja kuuluville. Tämä onkin ollut minulle myös oppimismatka, sillä kätken mielelläni kaiken henkilökohtaisen ja itselleni tärkeän ja rakkaan vain omaan tietoisuuteeni ja itselleni näkyväksi. 

Kun katson lehdestä juttua minusta ja pikkuhiljaa, huolella rakennetusta yritysideastani, Onnensäteestä, tunnen suurta onnellisuutta ja kiitollisuutta, että olen tässä juuri nyt. Minun piti ammentaa se kaikki elämänkokemus ja eletty elämä, jotta voin auttaa, tukea ja kannustaa muita kanssakulkijoita ja yhteisöjä. Elämää ja ihmismielen koukeroita ei opita vain opiskelemalla, vaan myös elämällä ja niistä oppimalla. Siksi en olisi ollut aikaisemmin niin valmis tähän kuin juuri nyt olen. Koen oikeasti ja aidosti, että minulla on nyt annettavaa muille. Sen lisäksi että olen saanut itse elää, olen saanut myös tarkkailla, havainnoida ja myötäelää muiden taivalta täällä niin yksityiselämän saralla kuin työelämässä. Olen ollut näkymätön tarkkailija, joka on imenyt kaiken näkemänsä ja kokemansa sisäiseksi pääomaksi, jonka voimin kuljen nyt tätä minulle luonteenomaisinta polkua eteenpäin.

Kun lukiossa innostuin psykologian ihmeellisestä maailmasta, en vielä silloin ymmärtänyt, että se tulee kulkemaan mukanani tavalla tai toisella läpi elämäni. Se on ollut osa minua niin nuoruudessa, aikuisuuden alkutaipaleella kuin perhearjessa ja työelämässä. Olen opiskellut lähes läpi elämäni. Kun lapset olivat pieniä, opiskelu oli minulle mahdollisuus käyttää aivojani ja pohtia asioita syvällisesti. Kun lapset olivat isompia, mahdollistui täysipäiväinen opiskelu, jolloin tunsin, että työlläni on päämäärä ja tavoite. Olen opiskellut psykologiaa monelta eri kantilta, psykologian perusteista soveltavaan psykologiaan, johtamisen psykologiaan, kehityspsykologiaan, rakkaus- ja sosiaalipsykologiaan kuin kasvatuspsykologiaan. Psykologia on kaikkinensa hyvin laaja-alainen ilmiö, aivan kuten me ihmiset, meidän välinen vuorovaikutuksemme ja tunnemaailmammekin ovat. Psykologiassa ei koskaan ole täysin valmis ja kaikkitietävä, kuten ei elämässä yleensäkään.

Tämä on minulle suuri päivä! Tuokoon vuosi 2021 minulle useita mielenkiintoisia ja erilaisia yhteydenottoja, kohtaamisia ja yhdessä oppimista! ❤️