Persoonallisuuden moninaisuus

Viime kirjoituksestani on vierähtänyt jo hurjasti aikaa, sillä edellisessä postauksessani luonto oli vielä keväinen ja luntakin ympärillä, kun nyt taas kesä täällä meillä Lapissa on parhaimmillaan. Luonto on niin vihreää, sen tarjoamaa kukintaa on joka puolella, ja aurinko näyttäytyy ilonamme ympäri vuorokauden ja näin antaa meille valoa, jota niin kipeästi välillä tarvitsemme. Luonnon äänimaailma on myös värikäs ja moni-ilmeinen. Se kertoo minulle, että luonnossa kaikki on hyvin ja elinvoimaista. Totean mielessäni jälleen kerran, kuinka hienoa on, että meillä on selkeät vuodenajat, ja saamme nauttia niin monesta erilaisesta luonnon tarjoamasta kauneudesta ja esilläolosta. Jos meillä olisi esimerkiksi ainainen kesä, emme osaisi olla niin kiitollisia tästä kaikesta valon määrästä, lämmöstä ja kesäisestä ilmeestä. Luonnon vaihtelut luovat sisimpäämme kiitollisuutta, onnellisuutta sekä hyvää oloa ja mieltä.

Viime päivinä olen törmännyt erityisesti sanomisiin, teksteihin, artikkeleihin ja tutkimuksiin, joissa tuodaan esille yksilön luonnejakoa ulospäinsuuntautuneisiin ja sisäänpäinkääntyneisiin eli yksilöihin, jotka ovat sosiaalisia, puheliaita, itsensä esille tuovia ja ns. helposti lähestyttäviä, ja sitten taas yksilöihin, jotka pitävät ajatuksensa sisällään, ovat varautuneempia, hiljaisempia, ujompia ja ns. vaikeasti lähestyttävämpiä. Muutenkin monenlaiset persoonallisuustestit, luonneanalyysit ja psykologiset tekstit kategorisoivat ihmisiä pääasiallisesti muutamalla adjektiivilla ja luonteenpiirteellä tietynlaisiksi, ja sitä kautta me ihmiset usein näemme sekä itsemme että toisemme vain tietynlaisena persoonana. Kuitenkin aivan samalla tavalla kuin meillä on eri vuodenaikoja, meissä ihmisissä on monia eri puolia.

Mitä enemmän olen opiskellut psykologian maailmaa ja kulkenut itsetutkimuksen matkaa ja prosessia, sitä enemmän kritisoin tällaista yksilön persoonan typistämistä ja yksinkertaistavaa jakoa. Yksilö on ikuinen arvoitus ja aarrearkku, josta ei koskaan täysin ota selvää. Meissä on niin monia ulottuvuuksia, luonteenpiirteitä ja erilaisia kerroksia, että yksilön luonteen luokitteleminen mielestäni yksinkertaistaa yksilöä aivan samalla tavalla kuin jako esimerkiksi koululahjakkaisiin ja fiksuihin ja taas päinvastaisiin. Ihmisessä voi olla paljon puolia, vahvuuksia ja potentiaalia, jotka eivät tule esille riittävästi tietyssä ympäristössä. Itsetutkimuksen alkutaipaleella on tietysti hyvä nähdä itsestään tietty persoonallisuuspohja, jota voi lähteä sitten tutkimaan ennakkoluulottomasti ja täydentäen.

Otan esimerkiksi käsitteet puhelias ja rohkea sekä hiljainen ja ujo. Riippuu suuresti tilanteesta, ympäristöstä, seurasta ja itse yksilön sen hetkisestä olotilasta, miten hän käyttäytyy ja näyttäytyy toisille. Kun tapaamme henkilön ensimmäistä kertaa tai vain muutaman kerran, alamme luoda omassa sisäisessä ajattelussamme hänestä mielipidettä näiden tapaamiskokemusten pohjalta. Voimme analysoida ihmistä puheliaaksi, sosiaaliseksi tai araksi ja hiljaiseksi sen mukaan, miten hän käyttäytyy ehkä lyhyen ajan sisällä. Ja tämä ei todellakaan kerro koko totuutta, eikä välttämättä ollenkaan totuutta henkilöstä.

Koska helpointa on ottaa esimerkiksi oma itseni, avaan ajatuksiani siis sitä kautta. Olen ollut lapsena se kiltti, ujo, hiljainen ja siis jossain määrin "näkymätön" lapsi, joka ei ole tuottanut koskaan lähellä oleville aikuisille lisätaakkaa, huomionhakuisuutta, meteliä tai vastarintaa. Olen ollut ns. helppo lapsi ja nuori, joka on totellut vanhempiaan eikä ole protestoinut eikä voimakkaasti tuonut esille omia mielipiteitään. Jos joku analysoisi minua nyt, pintapuoliset kommentit voisivat olla mm. sosiaalinen, puhelias (koko ajan äänessä), kovaääninen, naurelias, hajamielinen "höselö" jne jne. Eli täysin vastakkaiset näkemykset kuin lapsena. Tästä voidaan vetää nopeat päättelyt siitä, että olen muuttunut. Mutta olenko oikeasti muuttunut?

On totta, että ihminen muuttuu kasvaessaan ja kehittyessään lapsesta aluksi nuoreksi ja sitten aikuiseksi. Itsetunnon kehittymiselle ja sen vahvistumisella on suuri merkitys siihen, miten näet ja koet itsesi ja sen myötä, miten alat käyttäytyä ja uskallat käyttäytyä. Ja jos saat positiivisia signaaleja ja vahvistusta käyttäytymisellesi, aktivoitat niitä puolia entisestään, ja viet itseäsi tiettyyn suuntaan tietoisesti tai tiedostamatta. Itse aikuisuus ja sen mukanaan tuoma elämänkokemus, työkokemus ja vanhemmuus muuttavat sinua yksilönä ja vahvistavat sinua tiettyyn suuntaan. Olet rohkeampi olemaan oma itsesi etkä enää ajattele niin vahvasti, mitä muut sinusta ajattelevat.

Itsessäni on valtava määrä erilaisia puolia. En todellakaan ole vain se sosiaalinen ja puhelias höselö, joka rakastaa olla ihmisten kanssa, tutustua uusiin ihmisiin ja vaihtaa ajatuksia, vaikka ne ovatkin näkyviä ja tärkeä osa identiteettiäni. Minussa elää vahvasti se hiljaisuudesta ja yksinolosta nauttiva syvällinen pohdiskelija, joka tarvitsee omaa aikaa, omien ajatusten kanssa olemista ja mahdollisimman hiljaista ja äänetöntä ympäristöä. En todellakaan ole kotona se jatkuvasti äänessä oleva puheripulinen toheltaja, vaan välillä hyvinkin omissa oloissani oleva tuumailija, joka rakastaa yksinoloa ja sen myötä tulevaa vapauden ja äänettömyyden kokemusta.

Mitä pitemmällä olen oman itseni tutkimusmatkassa ja mitä enemmän sen myötä tunnen itseäni, sitä rohkeampi olen näyttämään itsestäni monia eri puolia, myös niitä puolia, jotka jotkut näkevät ns. heikkouksina, noloina ja negatiivissävytteisesti. Parasta huumoria ja naurun aiheita ovat elämän arjen tilannekomiikka ja minä itse sen päätähtenä. Osaan nauraa itselleni, ja se jos jokin on vapauttavaa ja elämää rikastuttavaa. Olen työasioissani, opiskeluissani ja vanhemmuudessani tunnollinen, tarkka, huolehtiva ja joskus hyvin pedanttikin, mutta puhelimen, avainten, lompakon, kotiaikataulujen kanssa hyvinkin rento, hajamielinen, boheemi vapaataiteilija, joka nauttii siitä, että voi välillä relata ja olla vain oma itsensä. Tämä ei tarkoita, että oma itseni olisi vain tämä puoli minussa, vaan ihan kaikki, mitä minusta lähtee, näyttäytyy ja tuntuu.

Olen jo sen ikäinen, että en enää liikaa pohdiskele muiden mielipiteitä, sanomisia ja näkemyksiä minusta. Olen niin onnellinen siitä, että uskallan, voin ja haluan olla juuri se "tilkkutäkkiminä", jossa on monia eri puolia, vahvuuksia, heikkouksia, luonteenpiirteitä. Minua ei haittaa se, että joku kategorisoi minua vaikka hajamieliseksi hössöksi tai rasittavaksi pulisijaksi, sillä se kertoo minusta enemmänkin persoonasta, joka näin ajattelee. Hän on ehkä oman itsensä tutkimusmatkassa ja varsinkin toisten analysoimisessa ja havainnoimisessa vielä alkutekijöissä. Hän ei näe meidän yksilöiden monitahoisuutta ja rikkautta, vaan vain pintaraapaisun, muodostaa käsityksen toisista itseensä peilaten ja ehkä oman persoonallisuutensa esikuvana nähden ja tämän kaiken perusteella vetää johtopäätöksen yksilöstä.

Tekstini pääpointtina oli, että olkaa rohkeasti juuri sellaisia kuin olette, sillä sitä kautta teillä on paljon helpompi elää itsenne kanssa. Antakaa lapsuudesta tähän päivään tulleiden tunnelukkojen avautua ja vapautua, älkääkä liikaa miettikö itseänne ja omaa minuuttanne toisten kautta, vaan omaa itseänne tutkien, hyväksyen ja sitä kautta positiivista tyytyväisyyttä ammentaen. Silloin teillä on paljon helpompi elää tässä arvostelevassa kilpailuyhteiskunnassa, jossa paremmuusjärjestykseen laittaminen on jokapäiväistä ja jatkuvaa. <3