Kiintymyssuhteet ja Ensitreffit alttarilla

Täytyy myöntää, että yksi suosikkiohjelmistani, joista olen katsonut kaikki kaudet, on Ensitreffit alttarilla. Muistan, kuinka samalla tavalla kuin varmaan tosi moni muukin hämmästelin ohjelmaformaattia ja sitä, että ventovieraat kohtaavat toisensa ensi kertaa alttarilla. Kuitenkin loputon uteliaisuus ja mielenkiinto kaikille elämän tarinoille ja sattumuksille, sai minut seuraamaan sarjaa ja näin koukuttumaan. Taustalla on asiantuntijoiden valtaisa työsarka, jonka myötä etsitään ne oikeat palaset toisilleen. Tämän kaiken tiedon antaa heille sinne hakijat, joten loppujen lopuksi kaikki lähtee heistä ja siitä, kuinka rehellisesti ja itsensä tuntien he osaavat ilmaista itseään, toiveitaan, omaa persoonaansa, haaveitaan ja elettyä elämää. Aina ei ole vika ns. asiantuntijoissa, jos suhde ei toimikaan, vaan ehkä yksilöt näkevät itsensä toisin kuin mitä he oikeasti ovat. Toisaalta keskinäistä kemiaa ei kukaan voi ennustaa ja siksi on loppujen lopuksi täysi mysteeri, kenestä tulee oikeasti pari ja kenestä ei. Kemian lisäksi tahtotila ratkaisee ja moni, moni muu asia. Tätä, jos jotain on psykologisesti mielenkiintoista seurata, vaikka osallistujien itsensä likoon laittaminen ja mahdolliset sydänsurut herättävät myös minussa monenlaisia tunteita.

Jostakin syystä aloin tänä aamuna pohtia tätä ohjelmaa, mutta myös muutenkin elämää kiintymyssuhteiden kautta. Alunperin kiintymyssuhde sanana lähtee siitä, että vauvan ja lapsen varhaista kiintymyssuhdetta alettiin luonnehtia neljän eri mallin mukaan; turvallinen, välttelevä, jäsentymätön ja ristiriitainen kiintymyssuhde. En lähde tässä niitä enempää avaamaan, sillä yleensäkin tykkään kirjoitella asioita oman ymmärrykseni kautta ja siten, miten se minulle tekstiksi muokkautuu enkä niin kirjallisuuteen viitaten. Sitä olen saanut tehdä riittävästi opiskeluissani. Tässä kuitenkin lyhyt tiivistys näistä, jos haluaa peilata omia ja mahdollisesti oman vanhemmuuden tarjoamia kiintymyssuhteita lapsiinsa. https://www.pesapuu.fi/.../05/Kooste_Kiintymyssuhdemallit.pdf

Eilen Ensitreffit alttaria katsoessani mietin, kuinka paljon osallistujien aikaisempia kiintymyssuhteita on avattu ja koetettu selvittää. Ne vaikuttavat parisuhteeseen ja muutenkin taitoon omata tunneälyä sekä kykyyn tuntea empatiaa, mutta myös kykyyn ajatella loogisesti. Niin elämässä kuin parisuhteessa tarvitaan sekä järjen että tunteiden käyttöä ja kykyä eläytyä toisen elämään, erilaisiin tilanteisiin ja tunteisiin.

Mitä enemmän me aikuiset pohdimme omaa tai omia lapsuuden kiintymyssuhteita, sitä enemmän me ymmärrämme, miksi toimimme, käyttäydymme ja tunnemme siten kuin teemme omissa aikaisemmissa parisuhteissamme ja/tai nykyisessä parisuhteessamme. Olemme saaneet eräänlaiset eväät ja pääoman lapsuudesta, jonka anti ja seuraukset näkyvät aikuisuudessa. On selvää, että mitä rakastavammassa, turvallisemmassa ja tunteita näyttävässä kodissa olemme saaneet elää, sitä enemmän kykenemme antamaan tätä kaikkea myös parisuhteessa. Toisaalta ristiriidat parisuhteessa johtuvatkin monesti siitä, että osapuolien kiintymyssuhteet ovat erilaiset, ja siksi taito ja tapa eläytyä, reagoida ja näyttää tunteensa ovat myös erilaisia. Positiivisesti ajateltuna toinen voi oppia toiselta myös toisenlaista tapaa näyttää tunteensa ja toimia eri tilanteissa, mutta se vaatii taas tältä osapuolelta tahtoa, ponnisteluja ja ymmärrystä itsestään ja siitä, mistä on lähtenyt. Toisin sanoen itsetuntemus, itsereflektointi ja sitä myöten itsensä johtaminen voivat viedä yksilöä pois opitusta ja koetusta. Avoimuus asioille on kaiken lähtökohta. 

Kaiken kiireen ja arjen velvoitteiden sekä oman jaksamisen äärellä kiintymyssuhteiden merkityksen ymmärrys voi jäädä taka-alalle. Kuinka valmis olen lapseni syntymälle, miten paljon kykenen antamaan hänelle rakkautta, läheisyyttä ja turvaa, olenko riittävästi läsnä hänelle tässä somemaailman tulvassa ja koukutuksessa, luonko hänelle kasvualustan, jossa hän saa olla huoleton ja onnellinen lapsi, kuuntelenko ja reagoinko, osaanko rakastaa häntä niin, että se tuntuu hänessä ja antaa hänelle merkityksellisyyden tunteen, osaanko käsitellä myös niitä kipeitä asioita ohittamatta niitä. Vanhemmuus on vaativa ja loppuelämän kestävä olotila. Se, mitä annat lapsellesi - ei materiana vaan henkisesti ja fyysisesti rakkauden, lämmön, huolenpidon kautta antaa tälle pienelle elämän alulle ravinteet ja kasvualustan kasvaa aikuiseksi, joka osaa ja uskaltaa rakastaa, ymmärtää toista ja hänen tunteitaan, tulla vastaan, auttaa ja tukea toista. On tärkeää, että yhteiskuntaamme kasvaisi enemmän ja enemmän ehjiä, henkisesti vahvoja positiivisen asenteen omaavia yksilöitä. Sitä kautta tämä maailma olisi paljon parempi paikka elää ja olla. Ja sitä helpompi meillä olisi elää itsessämme sekä muiden kanssa.

Kiintymyssuhde lähtee lapsuudesta ja antaa tietyt eväät jatkossa kiintymyssuhteiden luomiselle. Mielestäni myös aikuisuudessa koetaan erilaisia kiintymyssuhteita, jotka vaikuttavat myös osaltaan yksilön kehityksen ja kasvuun sekä identiteetin ja omanarvon tunteen muodostumiseen. Jokainen suhde, jossa kiinnytään toiseen tavalla tai toisella on riski, mutta myös mahdollisuus, jonka myötä oppii, kehittyy ja kasvattaa ymmärrystä sekä itseään että muita kohtaan. 

Siksi kuljet sitten matkaasi missä vaiheessa tahansa, muista, että jokainen kiintymyssuhde muokkaa sinua ihmisenä ja vaikuttaa siihen, miten näet maailman ja siinä olevat ihmiset - niin pienet kuin suuret. Vaikka lapsuuden kiintymyssuhteesi ei olisikaan antanut sinulle sitä, mitä olisit toivonut tai kipeästi kaivannut, muista, että sen ei tarvitse viitoittaa loppuelämääsi ja omaa tapaasi luoda kiintymyssuhteita. Kuitenkin ne vaikuttavat ja heijastavat elämäsi kulkuun ja kykyyn antaa ja saada rakkautta, ja siksi on tärkeää oivaltaa oma kasvualusta, varhaiset ja matkan varrella syntyneet kiintymyssuhteet ja niiden vaikutukset sinuun. Vain sitä kautta voi tapahtua myös muutosta, joka voi aina olla valoa ja positiivista kohti. Me jokainen ihminen vaikutamme johonkuhun, ja se vaikutus voi olla toisen ihmisen elämää mullistava sekä hyvässä että pahassa. Jos olet avoin, aito ja utelias itsellesi ja oman elämäsi kululle, annat itsellesi mahdollisuuden myös kehittyä, oppia ja oivaltaa. 

Ensitreffit alttarillakin on parisuhdematkan lisäksi ennen kaikkea itsereflektoiva ja itseensä kohdistuvan ymmärryksen kasvattamismatka, jonka myötä oivaltaa oman käyttäytymisen vaikutuksen toiseen yksilöön, omat kipupisteensä sekä ehkä jatkosuuntaviivat elämälle asiantuntijoiden opastamana ja turvaamana. Se on matka, joka herättää ulkopuolisissa monenlaisia tunteita ja mielipiteitä, mutta myös yksilössä itsessään ja avaa ehkä ikkunoita ja ovia, joita ei ennen ohjelmaa edes ymmärtänyt olevan.