Samankaltainen arvomaailma - parisuhteen kulmakivi

17.02.2019

Parisuhde - se niin monen kaipaama ja haaveilema suhde, jossa kaksi rakastunutta yksilöä lyöttäytyvät yhteen ja jatkavat elämäänsä yhdessä ilot ja surut jakaen. Suhde, joka luo sinulle turvallisuutta ja yhdessä tekemisen riemua, mutta toisaalta voi myös rajoittaa sinun vapauttasi ja tapaasi tehdä ja toteuttaa asioita. Kuitenkin meidät ihmiset on luotu ja ohjelmoitu siten, että kaipaamme parisuhdetta ja hakeudumme siihen jossain vaiheessa. Toiset nuorempana kuin toiset, mutta lähes kaikki aikanaan - jossain vaiheessa elämää. Parisuhde ilmiönä muuttaa muotoaan eri elämänkaaren vaiheissa, mutta aina siinä on kuitenkin yksi pääasiallinen päämäärä - elää elämää yhdessä.

Kuitenkaan parisuhde ei läheskään aina toteudu kommelluksitta ja ongelmitta, vaikka meillä olisi erityisesti varhaisaikuisuudessa hyvinkin ruusunpunaiset haaveet parisuhteesta ja rakkauden ylivertaisuudesta sekä sen kaiken voittavasta voimasta. Erot ovat tätä päivää, ja usko parisuhteiden kestävyyteenkin alkaa menettää uskonsa. Vanhempi ikäpolvi toteaakin, että nykypäivänä erotaan aivan liian helpolla, ja suhteen puoliskot ovat aivan liian itsekkäitä ja omaan napaansa tuijottavia. Joustoa, toisen huomioonottamista ja omien toiveiden hylkäämistä ei toteuteta, vaan halutaan toisen toimivan juuri kuten minä haluan.

Itse olen aika varovainen kommentoimaan tuttujen ja tuntemattomien eroja, sillä oma tietämykseni parisuhteen sisällä tapahtuvista tilanteista, persoonista ja elämästä yleensäkin on hyvin rajoittunutta ja pintaraapaisua. Parisuhteen tilanteen tietävät parhaiten asianomaiset itse eli he, joilla on parisuhteen synnyttämä kokemus toteutuneesta. Välillä parisuhteen puoliskojen kokemukset ja sitä kautta muodostuneet mielipiteet ja näkemykset eroavat hyvin paljon toisistaan, jolloin ulkopuolisena herää kysymys, kuka puhuu totta. Kuitenkaan ei ole olemassa vain yhtä totuutta, vaan jokainen yksilö synnyttää sisällään kokemuslippaan, jota hän raottaa ja avaa meille muille omien tuntemustensa ja tarkoitusperiensä siivittämänä.

Kuitenkin koen, että monen parisuhteen eron taustalla on arvomaailman eroavaisuus. Toisin sanoen yksilöt katsovat maailmaa, elämää ja siinä toimimista erilaisen arvopohjan kautta, ja he toimivat elämässään jo lapsuudesta rakennettujen arvojen pohjalta. Lapsuus, koti ja perhe ja niihin liittyvät kokemukset lähtevät rakentamaan arvopohjaa, joka aikuisuudessa joko vahvistuu tai muuttaa muotoansa, mutta kuitenkin rakentuu jokaisella yksilöllä omanlaiseksi. Kun kaksi yksilöä kohtaavat toisensa ja ihastuvat toisiinsa, ei siinä ensimmäiseksi mietitä arvopohjaa, vaan päällimmäisenä mielessä on toisen ulkoinen olemus, tietyt ihastuttavat luonteenpiirteet ja käyttäymistavat, mahdollisesti erilaisuus omaan itseensä nähden. Toinen lumoaa toisen, mikä näyttäytyy erityisesti alussa ihastumisena ja sitä kautta keskinäisenä kemiana ja yhteenkuuluvuuden tunteena.

Kun elämää eletään yhdessä hiukan pitemmälle, alkaa arvopohja nousta näkymättömyydestä näkyville, pinnalle ja konkreettiseksi totuudeksi. Mielestäni arvojen erilaisuus onkin lukuisien suhteiden kompastuskivi. Kaksi yksilöä katsoo maailmaa eri tavalla, ja sitä kautta heidän haaveensa ja elämänsä jatkosuunnitelmat, mutta myös arjen pyörteessä toimiminen kokevat tyrmäyksen, johon he eivät ole osanneet varautua. Niin moni parisuhteeseen syöksyvä ei riittävästi ota selvää toisesta eikä kuuntele ja havainnoi toisen sanomisia, taustaa ja elettyä elämää.

Kun näen kaksi ihmistä, joiden arvopohja on samankaltainen, heistä huokuu vielä vuosien ja alkurakastumisen jälkeen yhteenkuuluvuus, yhteys, samankaltaisuus, vaikka he olisivat persoonina täysin erilaisia. Parisuhteen arvopohjan samankaltaisuuteen kuuluu ajattelu kodista ja perheestä, harrastuksista ja vapaa-ajanviettotavoista, vapaudesta, rahasta, materiasta, lapsista ja lasten kasvatuksesta, elämisestä maalla tai kaupungissa, haaveista ja unelmista. Yksilöt, jotka ovat elänneet lapsuutensa suurin piirtein samoissa lähtökohdissa ja saman kasvatuspohjan kautta, ovat saaneet samanlaisen kasvualustan, joka on otollinen puutarhan kasvamisen lähtökohta myös parisuhteessa onnistumiselle. Lisäksi se, minkälaisten näkymättömien lasien kautta katsot maailmaa, ja mitä arvostat ja et arvosta elämässäsi, antaa ne tarvittavat parisuhteen puutarhan ravinteet ja otollisuuden parisuhteen kukoistukselle.

Me ihmiset emme arjen pyörityksessä useinkaan tule ajatelleeksi arvojemme valtaa ja voimaa elämässämme. Ne ovat meissä tietyllä tavalla piilevinä, mutta toisaalta meissä, käyttäytymisessämme, mielipiteissämme ja ajatuksissamme leijuvina. On tärkeä osata katsoa, kuunnella ja havainnoida toista yksilöä ja ymmärtää hänen arvomaailmaansa. Se ei ole läheskään aina samanlainen kuin sinun omasi, mutta parisuhteen ja myös minkä tahansa kahden yksilön välisen onnistuneen suhteen siemen lähtee mielestäni arvojen samankaltaisuudesta ja yhteisestä ymmärryksestä ja katsontakannasta maailmaa ja elämää kohtaan.

Erilaisuus on rikkaus, ja on hienoa, että me jokainen yksilö olemme ainutlaatuisia tuntevia olentoja. Mutta kun ymmärrämme ja tutkimme omaa itseämme ja siihen liittyvää arvopohjaa enemmän ja vertaamme sitä lähellä olevien yksilöiden vastaavaan, ymmärrämme, miksi toisen kanssa elämä on vain niin paljon helpompaa, mielekkäämpää, riidattomampaa ja onnellisempaa kuin toisen kanssa. Arvot ovat osa meitä - hyväksyimmepä tai emme sitä. Siksipä toivon, että mahdollista parisuhdetta haaveileva tai siinä elävä, mutta jollakin tavalla kipuileva, ottaisi huomioon omat arvonsa, tapansa katsoa elämää ja maailmaa ja vaaleanpunaisten silmälasienkin läpi näkisi myös vastapuolen sellaiset. <3