Yksilö symbioosissa, mutta ilman riippuvuutta

10.09.2019

Ihminen tarvitsee toista ihmistä, ja hän tietyllä tavalla kaipaa luonnon lailla symboosia - yhteiselämää ja vuorovaikutussuhdetta, jossa molemmat osapuolet tarvitsevat toisiaan. Elämässämme on olemassa monia erilaisia suhteita, joista osa syntyy luonnostaan esimerkiksi vanhemmuuden, perheen tai sisaruuden kautta, osa omasta tahdostamme eli haluamme muodostaa suhteen jonkun kanssa ja sitten on olemassa suhteita, jotka muodostuvat esimerkiksi työn tai harrastuksen kautta eli välillä tahtomattamme.

Meidät ihmiset on luotu elämään jonkun tai joidenkin kanssa, ja siksi me yhteiseloon helposti hakeudumme. Hyvin harvoin yksilö elää koko elämäänsä yksin, vaan hän on tavalla tai toisella riippuvainen toisesta yksilöstä. Jokainen suhde on ainutlaatuinen ja erilainen, ja me toisena osapuolena olemme vaikuttamassa siihen, minkälainen suhteesta muodostuu. Toiset tarvitsevat enemmän vapautta kuin toiset, ja toiset ripustautuvat helpommin toiseen yksilöön ja kokevat olevansa ilman toista jopa jollakin tavalla vajaita ja puolikkaita. Rakastuessaan ihminen kokee löytäneensä sen toisen puolikkaan, jolloin heistä näyttää hänen silmissään muodostuvan täydellinen kombinaatio. Eräänlainen takertuminen ja liimautuminen toiseen alkaakin heti ihastumisen ja rakastumisen alkuvaiheessa riippuen siitä, kuinka rohkeasti tunteen valtaan lähdetään mukaan, tempaudutaan.

Yksilöstä, hänen persoonallisuudestaan ja aikaisemmista kokemuksistaan johtuen suhteiden riippuvuustaso vaihtelee. Toinen heittäytyy tunteeseen vahvasti, ennakkoluulottomasti ja täysillä, kun taas toinen alkaa rakentaa suhdetta hyvinkin varovaisesti, itseään liikaa avaamatta ja näin myös itseään suojellen. Erityisesti aikaisemmilla kokemuksilla on meihin yllättävän suuret vaikutukset, joita ei saa meistä noin vain pyyhittyä pois, vaan ne ovat meissä olevia muistijälkiä, jotka vaikuttavat käyttäytymiseemme ja tunneilmaisuumme.

Kuitenkin loppujen lopuksi olemme täällä maailmassamme yksin, ja meidän on otettava päävastuu elämästämme, valinnoistamme ja itsestämme. Emme saa olla liian riippuvaisia toisistamme, sillä sen myötä voimme kadottaa oman minuutemme, identiteettimme ja sitä kautta tarpeemme, toiveemme ja haaveemme. Sen lisäksi että liiallinen takertuminen voi ahdistaa toista osapuolta, se tekee sinusta itsestäsi haavoittuvamman ja helposti särkyvämmän. Elämää ei voi rakentaa liikaa toisen ihmisen varaan, sillä me emme voi olla koskaan varmoja suhteidemme vahvuudesta, pysyvyydestä ja aitoudesta. Liialliseen skeptisyyteen ei kannata silti ryhtyä, mutta on hyvä oivaltaa, että rakennamme oman itsemme ja itsetuntomme niin vahvaksi, että maailmamme ei liikaa järky, vaikka jäämmekin yksin. Aina suhteen päättyminen, ero ja siihen liittyvä pettymys ja mahdollinen luottamuksen romahtaminen satuttavat ja vievät sinua hetkellisesti alas, mutta kun olet rakentanut itsellesi vahvan uskon itseesi, omiin mahdollisuuksiisi, vahvuuksiiisi ja ainutlaatuisuuteesi, jätetyksi tuleminenkaan ei järisytä maailmaasi pitkäaikaisesti.

Tästä syystä on tärkeä lähteä selvittämään omaa minuuttaan, omia kokemuksiaan ja sitä palapelimuodostelmaa, josta olemme rakentuneet. Mitä enemmän olemme kiinnostuneita ja haluamme selvittää omia taustojamme ja kokemuksiamme ihan lapsuudesta tähän päivään, sitä helpompaa meillä on ymmärtää itseämme ja omaa tapaamme olla, elää ja tuntea. Jokainen yksilö on omanlaisensa, ja vaikka hänen palasensa muodostuvat monilta osin samankaltaisista osasista kuin muidenkin, jokainen palapelikombinaatio on erilainen, ja siksi me jokainen olemme erilaisia. Mitä enemmän tunnistat itsessäsi piileviä ja olevia ominaisuuksia ja sinuun liimautuneita muistijälkiä, sitä paremmin voit päästä myös eroon kahleista, siteistä ja riippuvuuksista, jotka olemassaolollaan pitävät sinua toisen jatkeena, varjona tai vankina.

On tärkeää tiedostaa oma itsensä ja lähteä sitä kautta rakentamaan itsestään päivä päivältä vahvempaa ja itsenäisempää yksilöä, joka voi kyllä elää symbioosissa, mutta silti ilman tunnetta, että toinen osapuoli on välttämätön ravinto, jota ilman ei voi elää.