Tunnelukot parisuhteen onnistumisen esteenä

Oletko ajatellut, kuinka lauluilla ja erityisesti niiden sanoituksilla voi olla suuri, terapeuttinenkin merkitys sekä meille kuulijoille että laulun tekijöille? Ollessasi eri tunnetiloissa ja elämäntilanteissa hakeudut ehkä kuuntelemaan tietyntyyppistä musiikkia, joka tilanteesta riippuen lohduttaa, piristää, aktivoittaa tai antaa sinun käydä pohjalla ja tunteiden näkyä. Laulujen sanat voivat joskus olla erityisen omakohtaisia, ja siksi niistä tulee sinulle merkityksellisiä ja lohdun ja ymmärryksenkin antavia. Lauluilla on uskomaton vaikutus ja tuki yksilön mielen ja tunne-elämän hallinnassa, prosessoinnissa ja ymmärtämisessä.

Tänään kuunnellessani aamutoimien yhteydessä musiikkia, mieleeni jäi erityisesti yksi kappale Ellinooran vasta ilmestyneeltä albumilta. Laulun nimi oli hyvin kuvaavasti Veitset; https://www.youtube.com/watch?v=E4agIjNw9Z8. Musiikissa hienointa on se, että me jokainen saamme itse määritellä ja päättää, mitä sanoituksilla tarkoitetaan, ja mikä niiden pääsanoma on. Minusta laulussa kuvataan erityisen hyvin parisuhteen problemaattisuutta, kahden ihmisen välistä suhdetta, jossa joko toinen tai molemmat kipuilevat ja tuntevat pahoinvointia, riittämättömyyttä ja tuskaakin. Se oli jotenkin niin riipaiseva, ja pystyn hyvin myötäelämään laulun tarinaa.

On melko sattumaa, kuka loppujen lopuksi kohtaa toisen, ja miksi juuri tietyt ihmiset luovat parisuhteen ja alkavat elää yhdessä. Syitä valinnalle, ihastumiselle ja rakastumiselle on monia. Joskus joku luulee rakastuneensa, mutta todellisuudessa kyse ei olekaan rakastumisesta, vaan ehkä eräänlaisesta takertumisesta, turvan ja lohdun tarpeesta - tarpeesta, jota ilman on ehkä elämässään jäänyt. Jotkut taas eivät vain osaa elää yksin, vaikka jokaiselle sekin vaihe on hyvä kokea. Yksilö tarvitsee kipeästi toista, mutta joskus yhdessäolo tekee vain kipeää ja satuttaa.

Veitset-kappaleessa päässäni kuuluuvat erityisesti seuraavat lausahdukset: "Ehkä satutan sinua, kun en osaa muutakaan.", " Me olemme toisten veitset selissämme. Iho ehjä, mut sisin rikkinäinen." "Kaikista vaikeinta on asioista puhua." Näissä lauseissa kuvastuu parisuhteen vaikeus, raadollisuus ja rikkinäisyys. Voimme olla toisillemme veitsiä, jotka rikkovat, viiltävät ja satuttavat sisintämme, vaikka ulkoisesti meissä ei näy mitään selkeitä haavoja tai jälkiä. Kysymyksessä on usein henkinen väkivalta, joka vallan ja satuttamisen muotona on ihan yhtä tuskallista, rikkovaa ja pirstaloivaa kuin fyysinen väkivalta. Kun tulee riittävän satutetuksi, ei halua, kykyä eikä uskallusta puhua enää tunnu löytyvän. Toisaalta satuttaminen etäännyttää niin paljon, että mahdollisuutta puhumiseen ei enää löydy. On vaara, että satutetaan vielä lisää ja enemmän. Mitä enemmän avaudut ja annat itsestäsi, sitä enemmän olet altis ja avoin toisen aikaansaamalle rikkomiselle.

Toteamus "Ehkä satutan sinua, kun en osaa muutakaan" on merkityksellinen signaali jostakin. Aina osapuolet eivät osaa eivätkä kykene löytämään syitä käyttäytymiselle, vaan sen koetaan olevan osa minua, jotain sellaista, jota en saa pois itsestäni, vaikka haluaisinkin. Luulisi, että kukaan ei halua tietoisesti satuttaa toista, mutta niin vain tehdään - syystä tai toisesta.

Kaikella on syynsä. Kuten olen jo aikaisemmin teksteissäni tuonut esille, lapsi syntyy tähän maailmaan puhtoisena, avoimena ja aitona kaikelle. Syntymän jälkeinen tie lähtee muokkaamaan häntä suuntaan, johon hän ei itse voi suuresti vaikuttaa, varsinkaan elämänsä alkutaipaleella, lapsuudessaan ja nuoruudessaankin. Eletty elämä - rakkauden, välittämisen, turvan, pettymysten ja onnistumisten sekä satuttamisen ja huolenpidon kohtaamiset ja kokemukset muovaavat yksilöä ja hänen kykyään myös parisuhteisiin. Toisilla taival on ollut kuoppaisempi ja enemmän vastoinkäymisiä tuova kuin toisille. Tällä matkallaan kohti aikuisuutta, parisuhdetta ja vanhemmuutta yksilölle muodostuu erilaisia tunnelukkoja, jotka alkavat ilmetä pikkuhiljaa käyttäytymisen ja tunne-elämän hallinnan muodossa. Lapsuudessa, koulu- ja kotimaailmassa ne antavat jo pieniä viitteitä siitä, että tunnelukkiutumista on tapahtunut, mutta tunnelukkojen näyttäytyminen kokonaisvaltaisesti tapahtuu aikuisuudessa ja juuri parisuhteessa ja vanhemmuudessa. Ne ovat vähitellen varastoituneet muistijälkinä sisimpäämme, eikä niiden paljastaminen, avaaminen ja esilletuonti ole helppoa.

Meissä itse kussakin on sisimmässämme tunnelukkoja, joita sisimpäämme romuttavat kokemukset ja tilanteet ja näin ollen elämän raadollisuus, vastoinkäymiset, surut, pettymykset ja kaltoinkohtelut ovat synnyttäneet. Joskus tunnelukkoja voi havainnoida, tunnistaa ja prosessoida ihan itsekseen, erityisesti silloin, jos ne eivät ole päässeet rikkomaan sinua liikaa tai jos olet riittävän avoin itsellesi. Kuitenkin usein tunnelukkojen avaamiseen ja tunnistamiseen tarvitaan toista yksilöä, joka on sinua varten, kuuntelee, tukee, löytää ja kiteyttää tunnelukkosi ja niiden syyt. Siihen tarvitaan avoimuutta, itsensä avautumista sekä itselle että toiselle.

Ilman avainta eli sinua itseäsi ja avaamista eli avautumista lukot jäävät usein suljetuksi. Kuten laulussa todettiin "Kaikista vaikeinta on asioista puhua". Ja kun sen vaikeuden saa ylitettyä, ymmärrys itseä ja ehkä myös parisuhteen toista osapuolta kohtaankin kasvaa ja lisääntyy. Tai sitten se herättää sinut ymmärtämään, että nyt on aika olla riittävän vahva lähtemään ja jättämään taakse "henkisen viiltelyn" kohteena olo, uusien tunnelukkojen maaperä. <3