Yhteenkuuluvuuden tunne

Olin pari viikkoa sitten mukana talkoilemassa Levin upeassa Arctic Challenge -tapahtumassa, jossa huokui yhteisöllisyys ja me-henki harvinaisen voimakkaana. Kun katselin osallistujia ja erityisesti maaliin tuloa, olin aistivinani voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta usean joukkueen tai parin kesken. Harvoin kokee ulkopuolisena niin vahvasti kahden tai useamman ihmisen välistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Toisaalta itse tapahtuma liitti myös meidät talkoolaiset voimakkaasti yhteen, ja tuntui hienolta kuulua ja olla osallisena näin hienossa tapahtumassa, jossa yhdistyvät luonto, liikkuminen ja yhdessä tekemisen meininki toinen toistaan tukien ja auttaen ilman veren maku suussa tapahtuvaa kilpailua. Tämä päivä ja tapahtuma herätti minussa syvempääkin pohdintaa aiheen tiimoilta.

Yhteenkuuluvuuden tunne on tunnetila, joka on mielestäni tässä meidän ajassamme koko ajan hiukan hiipunut, eikä sen olemassaoloa ja tunnekokemusta niin usein enää koeta ja tunneta. Kuitenkin yhteenkuuluvuuden tunne on äärimmäisen voimaannuttava, positiivisuutta ja hyvää mieltä tuottava tunnetila. Kun koemme yhteenkuuluvuuden tunnetta, emme voi tuntea silloin yksinäisyyttä, ja näin ollen koenkin sen olevan yksinäisyyden vastakohtainen tunnetila. Kun koemme olevamme jonkun tai joidenkin kanssa tiivis yhteisö, antaa se energiaa ja uskoa siihen, että emme ole yksin tässä elämässä ja saamme tarvittaessa tukea, turvaa, rakkautta ja huolenpitoa vastakumppaneilta.

Yhteenkuuluvuuden tunne on tunne, jota tulisi ruokkia, viljellä ja säteillä enemmän niihin yhteisöihin, joiden kanssa elämme tiiviisti, yhteistyössä. Jo pieni lapsi tarvitsee tiedostamattaan yhteenkuuluvuuden tunnetta eli tunnetta siitä, että hän on tärkeä ja merkittävä osa jotakin yhteisöä, tässä tapauksessa ennen kaikkea perhettä. Lapsen ei kuulu olla liian itsenäinen ja omillaan oleva, vaan hänen kehitykselleen on erityisen tärkeää tunne siitä, että hänellä on turva ja välittäminen lähellä ja jokapäiväistä. Lapsen tuntiessa yhteenkuuluvuutta, hänen oma identiteettinsä ja itsetuntonsa pääsee vahvistumaan ja kehittymään. Silloin kun lapselle on luonnollista ja jokapäiväistä se, että hän on tärkeä ja rakas osa perhettä, hän voi keskittyä hänen kehitykselleen tärkeään "lapsena olemiseen" turvattuna ja omana itsenään. Yhteenkuuluvuus ei siis konkretisoidu lapselle samalla tavalla kuin aikuiselle, mutta luonnollisena olotilana se vahvistaa ja eheyttää lasta.

Parisuhteessa yhteenkuuluvuuden tunne on suhteen koossa pitävä voima ja pidike. Alkurakkauden huuman hälvetessä jäljelle jää rakastaminen, jota yhteenkuuluvuuden tunne ylläpitää ja vahvistaa. Elämässä tapahtuvat karikot ja vastoinkäymiset on helpompi käydä läpi, ja niistä selvitä, kun rinnalla on toinen, jota kohtaan kokee yhteenkuuluvuutta. Yksilö ei ole vain minä itse, vaan me, jotka yhdessä toinen toistamme tukien ja kannustaen elämme elämäämme yhdessä sekä yksilöinä että parina ja näin myös toteutamme elämämme haaveita ja unelmia. Elämä ei ole pelkästään haaveiden toteuttamista, vaan matkamme aikana koemme välillä surun ja epäonnistumisen kokemuksia, jotka yhteenkuuluvuutta tuntien on helpompi kestää ja selvitä.

Yhteenkuuluvuuden tunteen tulisi olla myös luonteva ja tärkeä osa työyhteisöjen arkea, sillä harva tekee töitä yksin, vaan aina siihen tarvitaan toista tai toisia. Kun työssämme koemme työkavereita ja esimiestä kohtaan yhteenkuuluvuuden tunnetta, antaa se suuria voimavaroja selviytyä työtaakasta, vaikeista tilanteista ja yleensäkin nauttia työstä ja voida siinä paremmin. Yhteenkuuluvuuden tunne säteilee koko työyhteisöön ja luo työpaikoille ja organisaatioihin positiivista, kannustavaa ilmapiiriä. Erityisesti esimies ja johtotaso on tärkeässä roolissa, että työyhteisöihin saadaan luotua yhteenkuuluvuutta ja tunnetila siitä, että me olemme me ja yhdessä viemme tavoitteita eteenpäin. Jokaisen työntekijän tulisi kokea, että hän on tärkeä osa työyhteisöä, ja että häntä arvostetaan ja kunnioitetaan. Jos tunnet työssäsi yhteenkuuluvuutta, uskon, että koet myös edellä mainittua arvostusta ja kunnioitusta.

Itselleni tuleva viikko on erityisen merkityksellinen, sillä saan nähdä ystäviä ja koulukavereita nuoruudestani ja elämäni eri vaiheista. Minulla on yhteisiä muistoja heidän kanssaan, ja olemme kulkeneet osan elämäntaivaltamme yhdessä. Tällaiset kokemukset lisäävät myös yhteenkuuluvuuden tunnetta joihinkin henkilöihin. Ei tarvitse elää yhdessä jatkuvasti tuntien yhteenkuuluvuutta, vaan myös eletyn elämän kokemukset ja niihin liittyvät yhteiset muistot herättävät aina tavatessa jonkinlaisen yhteenkuuluvuuden tunteen. Me olimme silloin joskus yhdessä osa jotakin, ja aina tavatessamme se tunne palautuu ja aktivoituu minussa. Siksi jälleennäkeminen on aina yhtä positiivista energiaa ja iloa tuottavaa sekä voimaannuttavaa.

On hienoa ja arvokasta, että meidän elämäämme kuuluu ihmisiä, joiden kanssa saamme kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta. Se pitää meidät ehjinä, merkityksellisinä ja arvokkaina. <3