Yksilö emotionaalisena olentona - tunnetaitojen merkitys

Kun koet vastapuolelta aitoa välittämistä, empatiaa ja kiinnostusta, tekee se sinut onnelliseksi ja hyvälle mielelle, vaikka taustalla itselläsi olisi surun tai mielipahan kokemus. Kun koet jonkun kuuntelevan sinua kiireettä ja tukevan sinua lohtusanoilla ja kannustuksella, tunnet kiitollisuutta. Kun joku antaa sinulle positiivista palautetta tai kannustaa sinua, saat siitä itsellesi paljon sellaista, jota muuten et saisi. Kysymyksessä on ihmiseltä ihmiselle tapahtuva vuorovaikutus ja tunnesiirto - vuorovaikutteinen kokemus, jossa tunnetilan aistiminen herättää toisessa vastareaktion, joka näyttäytyy välittämisenä ja huolenpitona.

Ihminen on ennen kaikkea emotionaalinen olento, jossa elää vahvasti tunteet ja tunnekokemukset. Yksilö ilmaisee eri tunnetiloja sanoina, ilmeinä ja käyttäymisen kautta. Joskus tunnetilojen osoittaminen näyttäytyy tietoisesti ja joskus tiedostamatta, mutta aina ne ovat kuitenkin läsnä yksilön elämässä. Meitä on jo lapsena opetettu säätelemään ja hillitsemään tunteitamme, erityisesti silloin, kun ne ovat kielteisiä eivätkä hyvien käytöstapojen mukaisia. Se on eräällä tavalla osa kasvatustyötämme. Onkin taitolaji kasvattajina ja vanhempina opettaa lasta tunteiden käsittelyssä ja ilmaisussa siten, että lapsi ymmärtää, että tunteet ja niiden ilmaiseminen ovat toisaalta sallittuja, mutta toisaalta niiden myötä ei saa satuttaa toista, pahoittaa toisen mieltä tai käyttäytyä huonosti.

On tärkeää, että yksilö ymmärtää, että tunteet ovat tärkeä osa häntä yksilönä, ja niiden olemassaolo on osa meitä ja persoonaamme. Tunteiden ilmaisun kautta yksilö helpottaa omaa olotilaansa ja tuo mieltä painavia ja kielteisiä tuntemuksia aiheuttavia asioita esille. Kaiken kaikkiaan puhuminen ja kuunteleminen eli vuorovaikutus on tärkeä osa yksilön hyvinvointia. Kun ilmaiset vastapuolelle, että välität ja rakastat häntä, aikaansaa se toisessa energiaa, mielihyvää ja positiivisuutta. Positiiviset tunteet lisäävät niiden esilletuonnin kautta positiivisia tunteita ja tuntemuksia. Vastaavasti on negatiivisten tunteiden ilmaisun kanssa. Kuitenkin elämämme ei ole vain täynnä positiivisuutta, vaan mielipahan, pahoinvoinnin, loukkaantumisen ja surun kokemuksetkin on hyvä ilmaista silloin, kun ne tuntuvat patoutumana sisällä eikä ulospääsyä tunnetilasta tunnu löytyvän. Se, miten me eri tunnetiloja ilmaisemme ja tuomme esille on taitolaji, jota voi itsessään kehittää ja opetella.

Tällöin puhutaankin tunnetaidoista eli taidosta käsitellä, tuoda esille, havaita ja tiedostaa sekä omia että muiden tunteita ja tunnetiloja. Mitä paremmin olet oppinut ja opit tätä taitoa, sitä vähemmän aikaansaat konflikteja ja ongelmia ympärilläsi. Tunnetaitojen myötä sekä itselläsi että läheisilläsi ja kanssakulkijoillasi on parempi olla.

Olen ollut viime aikoina onnekkaassa tilanteessa siinä, että olen päässyt osaksi työyhteisöä ja maailmaa, jossa autetaan, tuetaan ja kannustetaan lapsia heidän oppimistiellään. Olen siis saanut seurata ja olla osa sitä maailmaa, joka meille vanhempina on loppupeleissä aika vieras ja pintapuolinen. Olemme itse olleet joskus koululaisia, mutta sen jälkeen vieraannumme koulumaailmasta, jos emme toimi siellä töissä. Olen saanut nähdä, mitä nykypäivän lapsille opetetaan, ja millä tavalla. Eräänä päivänä koulussa eräs oppilaani totesi minulle, että puhut sillä tavalla, että voisit olla presidentti. Lapsen kommentti herätti minussa hilpeyttä, mutta toisaalta sai mielikuvitukseni valloilleen. Totesinkin oppilaille, että jos olisin presidentti tai minulla olisi valtaa, aivan ensimmäiseksi haluaisin, että koulumaailmaan sisällytettäisiin osaksi opetussissältöä oppiaineeksi tunnetaidot, sillä sitä taitoa te lapset tulette eniten tarvitsemaan tässä elämässä. Olen kuullut elämäni varrella toteamuksia, että olen idealisti ja liian sinisilmäinenkin, mutta uskon, että tunnetaitoa opettamalla ja oppimalla kouluissa, työpaikoilla ja elämässä kaikkinensa olisi paljon parempi olla ja elää.

Tällä hetkellä tunnetaidoissa ja niiden opettamisessa päävastuussa ovat vanhemmat ja kotiympäristö. Lapsi saa kotonaan tietyt työkalut ja pääoman sekä omien tunteidensa ilmaisuun ja säätelyyn kuin myös toisen huomioonottamiseen ja kuuntelemiseen. Me jokainen vanhempina teemme tätä kasvatustyötä omista lähtokohdista ja resursseista käsin. Tunnetaitojen kasvualusta lähtee siis kotoa ja mallioppimisen kautta. Kuitenkin uskon, että koulumaailma voisi antaa, vahvistaa ja edelleen viljellä niitä kotoa saatuja siemeniä ravinteiden, kastelun ja rikkaruohojen kitkemisen lailla. Sitä myöten uskon, että myös kiusaamisen tanner pikkuhiljaa laantuisi, ja ilmapiiri paranisi. Pitemmällä tähtäimellä tämä näkyisi sekä parisuhteissa, perhe-elämässä, vanhemmuudessa että työpaikoilla positiivisena kierteenä. Kasvualustan ja alun taimenelle luomme kotona, mutta itse puutarhan hoito on läpi elämän täpahtuvaa toimintaa, joka ilmenee päiväkodeissa, kouluissa ja sitä myöten aikuisuuden puutarhassa. <3