Yksinäisyys - ympärillämme ja itsessämme

Yksinäisyyttä on ympärillämme yllättävän paljon. Aina me kanssakulkijat emme tiedosta tai ymmärrä toistemme yksinäisyyttä ja siihen liittyviä kokemuksia ja tuntemuksia. Kuitenkin lähes kaikki kokevat yksinäisyyttä jossakin vaiheessa elämäänsä. Jo pieni lapsi voi kokea yksinäisyyttä ja sitä myöten turvattomuutta, jos hänen kotonaan vallitsee riitaisuuden, huonon ilmapiirin tai kiireen kehä. Päiväkodeissa, kouluissa ja harrastuksissa lasten ja nuorten keskuudessa tunnetaan usein yksinäisyyden kokemuksia, jotka aiheuttavat yksilössä mielipahaa, surua ja itsetunnon heikentymistä. Usein yksinäisyyden kokemuksessaan lapsi ja nuori kokee, että ulkopuolelle jättäminen ja sitä myöten yksinäisyys johtuu hänestä itsestään ja hänen huonommuudestaan muihin nähden, vaikka todellisuudessa kyse ei olekaan siitä. Monesti yksinäisyyden kokemukset ovat signaaleja kiusaamisesta.

Aikuisuudessa yksinäisyyden kokemukset voivat näyttäytyä sinkkuvaiheen aikana, jolloin toisaalta yksilö nauttii vapaudesta ja sen tuomista mahdollisuuksista, mutta toisaalta kaipaa vierelleen kipeästi toista yksilöä jakamaan elämäänsä hänen kanssaan. Parisuhteissa ja avioliitoissa yksinäisyys voi olla vahvasti läsnä, vaikka näennäisesti kaikki näyttää hyvältä, ja ympärillä on kumppani ja mahdollisesti jo lapsia. Aina yksinäisyyden kokemus ei olekaan silmämääräisesti nähtävissä, vaan yksinäisyyttä voi kokea, vaikka ympärillä olisi liuta ihmisiä. Monesti tällaisissa tilanteissa yksinäisyyden kokemukset syntyvätkin siitä, että yksilö ei koe kuuluvansa joukkoon tai hän kokee, että hänestä ei välitetä tai hänen ajattelu- ja arvomaailmansa on niin erilainen kuin muilla, että hän kokee sen vuoksi yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden kokemuksia.

Vanhemmuus ja erityisesti äitiys voivat vauvavaiheessa tuntua välillä hyvinkin yksinäiseltä. Ympärillä olevat aikuiset ja kumppani toimivat työarjen tempaamina, mutta äidillä ei välttämättä ole juuri ollenkaan aikuiskontakteja, vaan kaikki arki kuluu lasten ja kodin ympäröiminä, Kuitenkin myös tuossa elämänvaiheessa ihmiskontaktit ja ystävyys ovat tärkeä osa elämää.

Eroaminen aiheuttaa usein yksilölle vahvoja yksinäisyyden tuntemuksia. Varsinkin jätetty osapuoli voi kokea raastavaa yksinäisyyttä ja sitä kautta hylätyksi tulemisen ja mitättömyyden tunteita. Osa hänen minuudestaan hajoaa, sillä tähän asti yksilö on ollut osa meitä, kun jatkossa hän on vain yksin minä. Yksilön pitää kerätä minuutensa palikat uudestaan kokoon. Vastaavia ja ehkä vieläkin riipaisevampia yksinäisyyyden tunteita yksilö kokee kumppanin tai läheisen ihmisen kuoltua, jolloin yksinäisyyden kokemus tuntuu niin lopulliselta, ja valoa elämän jatkolle ei näy. Useimmiten tällaisissa tapauksissa yksilö elää lisäksi vanhuusvaihetta, jolloin oma terveys ja fyysinen kunto ovat heikentyneet, ja elämänhalu ja -ilo ovat kadoksissa.

Yksinäisyys ja siihen liittyvät tunteet ja kokemukset nujertavat yksilöä ja saavat hänet voimaan pahoin. Monesti yksinäisyyden tuntemukset vievät pohjan ja valon elämästä. Siksi yksinäisyyden kokemuksia ei tule koskaan vähätellä, ja on äärimmäisen tärkeää havannoida ympärille ja aistia sekä myötäelää läheisten eri vaiheita ja erityisesti olla läsnä ja tukena silloin, kun he sitä kipeimmin tarvitsevat.

Yksinäisyys on enemmänkin tunnekokemus, joka syntyy yksilön sisällä ympärillä tapahtuvista asioista ja tekijöistä johtuen. Vaikka yksinäisyys usein nähdään synonyyminä yksin olemiselle, jälkimmäinen on mielestäni paljon positiivisempi ja mahdollisuuksia antava olomuoto. Nykypäivänä ihmiset enemmän ja enemmän karttavat ja jopa pelkäävät yksinoloa, vaikka esimerkiksi itselleni se on suuri voimavara ja oman ajattelun ja itseensä keskittymisen ja itsensä löytämisen väline. Yksinoloakin voi opetella. Jo lapsuudessa ja nuoruudessa yksinolo pienissä määrin vahvistaa itsetuntoa ja uskoa siihen, että voin pärjätä hetken yksinkin ja selviytyä pienistä haasteista aivan omin avuin. Onnistumisen tunteet tällaisissa tilanteissa kasvattavat itseluottamusta ja vahvistavat yksilöä. Yksilölle toiset ihmiset ja heidän välittämisensä ovat ensiarvoisen tärkeää, mutta myös yksin oleminen on luonnollinen osa ihmisyyttä ja elämää. Loppupeleissä me olemme aina yksin ja kannamme yksin vastuun itsestämme. Siksi on tärkeää, että vahvistamme ja opimme olemaan yksin ja sitä myöten oman itsemme ja omien ajatustemme kanssa.

Itsensä johtamisen ja itsetuntemuksen yksi perusehto on, että osamme olla yksin, sillä vain sitä kautta saamme yhteyden myös itseemme, omiin tunnetiloihimme ja oman minuuden rakentumiseen. Siksi olisikin hyvä välillä ottaa aikaa itselleen ja uskaltautua lähtemään yksin esimerkiksi luontoon tai vaikkapa pienelle reissulle. Yksilö kaipaa välillä hiljaisuutta, rauhoittumista ja olemista pelkästään itsensä kanssa. Vaikka keskustelu ja puhuminen toinen toistensa kanssa on hyvin tärkeä, jotta saa avattua mieltä ahdistavia asioita tai purettua sisällä olevia möykkyjä, omaa pahaaoloa, ahdistusta tai mieltä vaivaavia asioita voi käsitellä myös yksin. Kukaan muu ei tunne sinua yhtä hyvin kuin sinä itse. Kukaan muu ei ole yhtä samankaltainen kuin sinä itse. Kukaan muu ei ymmärrä sinua yhtä hyvin kuin sinä itse. Aivan liian vähän ihmiset hyödyntävät mahdollisuutta itsensä kanssa olemiselle, keskustelulle ja sitä kautta tutkimusmatkalle itseensä. Yksinolo antaa siihen parhaan mahdollisen väylän.

On hyvä erottaa yksinäisyyden ja yksin olemisen kokemukset ja oivaltaa, että yksinäisyys syntyy yksilön tunnekokemuksesta, eikä sitä pidä koskaan vähätellä. Konkreettinen yksin oleminen ei tarkoita aina yksinäisyyttä, vaan se voi olla yksilön oma valinta, jonka hän kokee itselleen parhaaksi sillä hetkellä. Yksilö voi nauttia yksinolosta ja siihen liittyvästä vapauden tunteesta. Yksinolo voi vahvistaa yksilöä ja selkeyttää, mitä hän elämältään tahtoo, tuntee, ja miten hän voi. Siksi on äärimmäisen tärkeä kulkea täällä elämän taipaleellamme tuntosarvet pystyssä ja aistia ja olla herkkä kanssakulkijoidemme yksinäisyydelle ja tukea heitä kaikin mahdollisin keinoin, jotta yksinäisyyden kokemus muuttuisi voimavaraksi ja tunteeksi siitä, että olen muille tärkeä, ja minulle on paikka tässä elämässä. <3