Hetket, joilla on merkitystä, muistaa.

Olen useamman kerran elämässäni ollut huolissani siitä, että muistini on niin valikoiva, ja että niin monet asiat äitini muistaa minua paremmin. Miksi en itse muista lomahotelliemme nimiä tai jonkun henkilön kohtaamista yhtä hyvin kuin äitini? Mitä enemmän olen asiaa pohtinut, sitä enemmän olen ymmärtänyt, että muistan ne asiat, hetket, kokemukset, joilla on ollut todellista merkitystä elämässäni. Saatan muistaa lapsuudesta tähän päivään pieniäkin, mutta itselleni tärkeitä toisten sanomisia, kohtaamisia, onnistumisia tai sitten niitä elämää hetkellisesti romuttavia kokemuksia. Toiset asiat vaan jäävät mieleen paremmin kuin toiset, ja yksilölliset erot muistamisten välillä voivat olla merkittäviä.


Muistan erityisen hyvin kaikki ne hetket, joissa koko perhe on ollut yhdessä. Siksipä saatan muistaa yksityiskohtaisen tarkasti hillareissujemme tapahtumia. Muistan, missä järjestyksessä sangot käsissä kuljimme hillajänkkää kohti. Muistan lämmöllä meille lapsille tärkeän Peikkokummun, jossa meillä jokaisella oli omat makkaranpaistotikut, ja tulipaikka oli aina sama tuttu kohta kummun harjanteella. Mielikuvitukseni pääsi siellä valloilleen, ja tunsin olevanikin satumetsässä, jossa kaikki oli mahdollista. Muistan koko perheen yhteiset veneretket Hirvasniemeen, ja erityisesti isäni kanssa järjestetyt pituushyppykisat pehmeällä hiekalla ja äitini tekemät makoisat retkieväät. Muistan suvun yhteiset jouluaatot mummolassa ja näen vieläkin silmissäni meille niin tutun joulupukin naaman ja mummolan kuusen, johon me lapset saimme sytyttää aidot kynttilät. Muistan itselleni ne rakkaimmat joululahjat, ja jopa serkkujenkin lahjoista ne, jotka tuottivat heille erityistä mielihyvää ja onnea. Muistan mummolan heinäntekotalkoot, joissa koko suku oli yhdessä, ja jossa saimme kaikki syödä mummon herkkuruokia, jotka tunnen vieläkin makuna suussani, ja joita parempia en ole sitten sen jälkeen syönyt.

Muistan ensimmäiset työpaikkani postinjakajana ja kunnan roskienkerääjänä, ja niistä erityisesti kohtaamiset postilaatikoilla kylän vanhempien kanssa. Se kiitollisuus, kun toin heille postin suoraan käteen ja vaihdoin muutaman sanan, näen vieläkin silmissäni. Samaten se tunne, kun pääsin keräämään roskia kotitunturiini johtamalle tielle, sain olla ihan itsekseni ympärilläni laaja ja avara Lapin maa, on sisälläni vieläkin yhtä sykkivänä ja tuoreena kuin silloin. Muistan myös vastuuta lisää saaneena työni asiakaspalvelussa kylän postissa tutun ja turvallisen Saima-tätini kanssa. Hänen hersyvä naurunsa ja aito, utelias kohtaaminen joka asiakkaan kanssa jäi mieleeni pysyvästi. Hän oli kylän ilonlähetti, joka olemuksellaan sai jokaiselle hyvän mielen. Ja minun ei tarvinnut koskaan pelätä hänen reaktioitaan tehdessäni virheen. Hän oli aina armollinen ja ymmärtäväinen.

Erityisesti muistiini ovat liimautuneet äitini siskon perheen kanssa vietetyt kesät Kestilässä ja erityisesti minullekin niin läheiseksi muodostunut Kestilän mummo. Tunnen suussani vieläkin mummon tekemät maalaisherkut ja sen tuoksun, kun menimme navettaan katsomaan sen asukkeja. Myös saman perheen serkkujen kanssa tekemät metsämajamuistot ovat lämpimästi mielessäni. Sainhan hetken olla se porukan vanhin, ja pidinkin nuorempia serkkujani ihan kuin sisaruksinani. Ne iloiset ja odottavat kasvot, jotka tulivat minua vastaan jo pihalla, osoittivat, kuinka tärkeitä nämä hetket olivat myös heille.

Tässä vain muutamia esimerkkejä lapsuudestani ja niistä muistoista, jotka olivat itselleni ja oman minuuden rakentumiselle erityisen merkityksellisiä. Kaikki liittyivät jollakin tapaa luontoon, yhdessä tekemiseen, yhteisöllisyyteen, elämäniloon, maaseutuun eli sellaisiin asioihin, jotka kantavat minussa ja arvomaailmassani vielä tänäkin päivänä. Joukkoon on mahtunut myös niitä ikävämpiä ja surullisempiakin hetkiä, jotka pysyvät sisälläni muistijälkenä ja vaikuttavat kaikkeen siihen, miten koen maailman, elämän ja ihmiset tällä hetkelläkin.

Itselläni muisti valikoi kirkkaimmiksi juuri sellaiset hetket ja kokemukset, joissa tunne on ollut merkittävässä osassa. Tekijät ja asiat, jotka ovat koskettaneet minua, kasvattaneet minua tai tuottaneet minulle erilaisia tunnetiloja sekä hyvässä että pahassa. Muistan tosi harvoin ihmisten nimiä tai titteleitä, mutta muistan kasvot ja olemuksen, ensikohtaamiset - sen, kuinka hän otti minut tai muut vastaan, ja miten hän kohteli muita ihmisiä. Eräänlaisena visualistina muistan myös kaiken kauniin ja sykähdyttävän. Muistan valokuvamaisina välähdyksinä tiettyjä näkymiä, asetelmia ja katseita. Niissä kaikissa oli jotain syvää ja herättelevää kauneutta, joka imeytyi sisimpääni ja loi minulle tunteen elämän ihanuudesta ja arvokkuudesta.

Tällä hetkellä elämme aikoja, jotka koskettavat meitä jokaista syvästi ja pysyvästi. Tunnetilamme vaihtelevat hetken epätoivosta positiivisen uskoon tulevasta. Uskon, että tällä hetkellä tunnemaailmassamme vallitsee sellainen tunteiden kirjo, että samanlaista koemme harvoin. Olemme pelottavan ja uuden äärellä, eivätkä aikaisemmat kokemuksemme ole täysin yhteneväisiä tai samankaltaisia tämän hetkisen kokemuksen kanssa. Luomme muistoihimme jotain uutta ja ainutkertaista - sellaista, joka tulee varmasti jäämään meille jokaiselle muistiimme pysyvästi.

Olemme me sitten ihan vielä pieniä lapsia, vanhuksia tai siltä väliltä, meille kaikille jää tästä ajasta muistijälki, joka vaihtelee omien kokemustemme, tunnetilojemme, tapahtumien, suhtautumistemme ja herkkyyksiemme pohjalta. Tämä kaikki jättää meihin jäljen, mutta kuinka riipaisevan, särkevän, vahvistavan tai kasvattavan, sen tulemme näkemään vasta tulevaisuudessa. ❤️