Irtiotto arjesta - luonnon avulla

Me ihmiset olemme siitä hassuja olentoja, että annamme arjen ja sen mukana tuomat kiireet sekä kaikenlaiset odotukset ja velvoitteet viedä meitä niin mukanamme, että unohdamme oman itsemme, minuutemme ja hyvinvointimme. Loppujen lopuksi on helppo suorittaa robottimaisesti ja kulkea päivästä toiseen aikataulujen ja velvoitteiden vietävänä. Alamme helposti noudattaa tiettyjä kaavoja ja tapoja toiminnassamme, ja niistä irtipääseminen voikin olla sitten haasteellista, vaikka pientä sisäistä kipinää siihen suuntaan olisikin.

Irtiotto arjesta ja arjen rutiineista ja edes hetkellinen vapauden ja mahdollinen itsensä kanssa olemisen kokemus lähentää meitä itsemme ja minuutemme kanssa ja antaa meille vapauden ja hiljaisuuden mukana tuomaa hyvänolon ja rauhoittumisen tunteita. Meidän on vain oltava välillä itsekkäitä ja otettava aikaa itsellemme ja oman itsensä kanssa olemiselle.

Itselleni luonto on kaiken edellä mainitun mahdollistaja. Kaipuu ja tarve luontoon on niin voimakas, että jos en syystä tai toisesta pääse sinne, tunnen olevani tietyllä tavalla vajaa ja puolitehoinen. Luonto antaa minulle energiaa, onnellisuutta ja mahdollisuuden olla lähellä itseäni ja ajatuksiani. Lisäksi luonto mahdollistaa minulle luovuuden kukkimisen. Ilman sitä tunnen itseni suorittajaksi, jonka ajatusmaailma pysyy perusasioissa ja arjen pyörittämisessä. Luonnossa ollessani minulle tulee lapsenomainen vapauden tunne, mutta toisaalta myös sisäinen rauha, jonka siivittämänä kiitollisuuteni kasvaa, ja onnellisuuteni lisääntyy. Alan nähdä valoa ja positiivisuutta entistä enemmän ympärilläni.

Vaikka olen täällä Lapin syleilyssä syntynyt ja kasvanut, koen vieläkin luonnossa ollessani mystistä taikaa, joka vie minut mukanaan. Eilen tunsin tämän satumaisen mystisyyden erityisen vahvasti. Sain kokea luonnon värinäytelmän, jossa päivän muutaman tunnin valoisuus lähti kulkemaan kohti pimeyttä. Kuitenkaan pimeys ei tullut kokonaan luokseni, sillä täysikuu ja tähtitaivas antoivat minulle valoa, jonka turvin pystyin kulkemaan ja etenemään. Valkoiset, lumen peittämät puut ja puhdas, koskematon lumi valaisivat myös kulkuani. Kun astelin lumisten puiden alta, tunsin olevani satumaassa, joka oli aito ja todellinen. Välillä otin juoksuaskeleita aivan kuten lapsena, kun tunsin riemua luonnossa ollessani siitä, että minua ei rajoita mikään, ja saan olla itsekseni ja juuri sellaisena kuin olen - ilman ympäristön odotuksia, paineita ja toiveita. Tunsin suurta kiitollisuutta siitä, että meillä on ympärillämme satumaa, johon ei ole pääsymaksua, eikä sitä ole ihminen muokannut tietynlaiseksi, vaan se on luonnon muovaama. Valitettavan usein arjen kiireen keskellä yksilö unohtaa tämän mahdollisuuden.

Edeltävä päivä kaupungissa kauppojen, ravintoloiden, autojen ja ihmisten ympäroimänä herätteli taas minua ymmärtämään, missä ihmisellä on aidosti ja oikeasti hyvä olla - tai ainakin minulla. Ostoskeskukset ja kauppojen tarjoama materiaali voi antaa jollekulle hetken onnellisuuden tunteen, mutta minun onnellisuuteni lähtee jostain ihan muualta. Luonnosta, joka ei maksa mitään, mutta tarjoaa moninkertaisesti mielihyvää, onnellisuutta ja ennen kaikkea mahdollisuutta olla itsekseen. <3