Muisto lapsuudesta tähän päivään

Ei uskoisi, että puiden taustalla siintää kotijokeni, Levijoki, sillä runsaan lumipeitteen päällystämänä sen ääriviivat ja virtaus ovat peittyneet, Aurinko on hoitanut päivän tehtävänsä ja alkaa laskeutua hetkeksi lepoon, jotta se voi taas huomenna tuoda meille valoa, kirkkautta ja sen myötä iloa. Päivä päivältä se loistaa luonamme kirkkaammin ja pitempään. Tuuli on auttanut puiden oksistoja puhaltamalla niistä suurimmat lumitaakat pois. Kuitenkin osassa oksistoja taidokkaasti lepäilee vielä kauniita lumimuodostelmia.

Näkymää katsellessani mieleeni palautuu lapsuuteni, jolloin joen taustalla, niityllä oli vielä vanha, harmaa lato. Se oli minun salainen piilopaikkani, jonka suojelukseen juoksin monet kerrat helpottamaan pahaa mieltäni tai hakemaan yksinoloa, rauhaa ja hiljaisuutta. Kun loikoilin heinäkasojen päällä, katselin ladon harmaata kattoa ja tuoksuttelin heinän miellyttävää tuoksua, tunsin oloni erityisen rauhaisaksi. Sieltä minulla ei ollut kiire mihinkään.

Tällä hetkellä täällä Levillä, kotikylässäni Sirkassa on valtaisa määrä hiihtolomalaisia, jotka ovat tulleet hetkellisesti hakemaan ja tuntemaan aitoa talven tuntua ja kokemaan Lapin luonnon ja lumen hyvää tekeviä mahdollisuuksia. Minun Lappini ja kotikyläni tarjoaa monelle elämyksiä ja ikimuistoisia kokemuksia - hyvinvointia. Olen siitä niin ylpeä. ❤️