Kuusta on moneksi

Kuusta on moneksi. Se voi olla tunnelman luoja, mutta se voi antaa myös valoa sitä tarvitsevalle...

Eilen kylillä kävellessä otin kuvan kuusta, joka mollotti hienosti lumisten koivujen ympäröimänä. Näky oli minusta kaunis. Silloin en vielä tiennyt, että kuu antaa minulle seuraavana päivänä ihan eri merkityksen.

Nimittäin lähdin hiihtämään rapean kymmenen asteen pakkaseen otsalamppu päässä, sillä matkani suuntasi pimeille seuduille, omaan rauhaan ja hiljaisuuteen. Matka meni ihan lupsakkaa vauhtia, ja mitä useamman kilometrin olin hiihtänyt, sitä parempi mieli minulle tuli. Kunnes keskellä metsää, omassa yksinäisyydessäni otsalamppu väsähti ja päätti sammua. No, aluksi mietin, että kappas vaan, matkaa on vielä aika paljon jäljellä, mutta sitten ymmärsin hetken poikkeuksellisen ihanuuden.

Kuu nimittäin loisti vielä eilistäkin kirkkaammin taivaan pimeydessä ja antoi minulle juuri sopivasti valoaan. No, täytyy myöntää, että vauhti hidastui huomattavasti, mutta onneksi oli anopin antamat villahousut jalassa, niin kylmäkään ei päässyt minua kiusaamaan. Hiihtoretkestäni tulikin tämän myötä erityisen hieno ja ihana kokemus. Kun kotiin tullessani katsoin ulkomittaria, näytti se jo 16 astetta. Lapin talvi on parasta! Se osaa yllättää ja luoda monenlaisia, erilaisia luontokokemuksia.