Lapsen oikeuksien päivä - päämääränä onnellinen lapsi

Jo kaukaa näen pienet, suloiset kasvot, olemuksen, joka jo pelkällä olemassaolollaan herättää minussa ilon ja onnen tunteita. Hän lähtee juoksemaan intoa hihkuen luokseni ja levittää pienet kätensä suureen ja lämpimään halaukseen. Se läheisyys, jota tunnen ja se aito välittäminen, jota saan osakseni, saa päiväni tuntumaan niin valoisalta, arvokkaalta ja merkitykselliseltä. Olen jollekulle tärkeä, ja se on itselleni kaikkein tärkeintä...

Lapsi - niin aito, viaton ja ainutlaatuinen. Syntynyt tänne maailmaan, jotta me pitäisimme hänestä huolta. Pieni taimi, josta kasvaa rakkaudella, huolenpidolla ja tuella, kukoistava yksilö, jonka elämällä on tarkoitus ja merkitys. Me aikuiset olemme tämän kaiken kukoistuksen ja hyvinvoinnin perusta. Meillä on valta lapseen, ja on tärkeä, että käytämme sitä valtaa oikein ja kunnioituksella. Lapsi syntyy tähän maailmaan meistä johtuen ja meistä lähtien. Aivan kuten emme jätä istuttamaamme taimea ja kukan alkua ilman hoivaa, meidän ei tulisi tehdä niin myöskään sille kaikkein arvokkaimmalle elämän alulle.

Tänään on lapsen oikeuksien päivä. Tämän päivän tarkoitus on muistuttaa meitä aikuisia siitä, että lapsella on oikeutensa, ja meillä kasvattajina on velvollisuuksia lasta kohtaan ja lapsen parhaaksi. Vaikka nyky-yhteiskunnassamme on jo lukuisia prinssejä ja prinsessoja, joilla tuntuu olevan valta vanhempiinsa ja sen myötä usko, että kaikki tehdään, kuten minä haluan, on myös olemassa toisia ääripäitä, jotka ovat aikuisten pelinappuloina, koston välineinä ja ilman turvaa ja rakkautta. He ovat niitä näkymättömiä lapsia, joiden sana, toive tai tahto ei tule kuuluville. He elävät sellaisten aikuisten keskellä, jotka syystä tai toisesta eivät voi antaa lapsilleen tai samassa taloudessa asuville pienille sitä rakkautta, lohtua, turvaa ja välittämistä, jota jokainen lapsi tarvitsisi ja ansaitsisi.

Elämä on kiertokulkua, ja me ihmiset rakennumme omanlaisiksi yksilöiksi elämäämme sisältyvien kokemusten ja erityisesti tunnekokemustemme kautta. Pienestä lapsesta lähtien alamme muokkautua ja valmistautua kohti aikuisuutta, joka on elämämme pisin ajanjakso. Kaiken pohjan ja kasvualustan sille elämälle, jossa hoidamme aikuisuuden velvoitteita ja pyrkimyksiä, luomme lapsuudessa ja nuoruudessa. Toisin sanoen lapsuus ja nuoruus tekevät meistä aikuisia, joiden merkittävä tehtävä on kasvattaa, opastaa ja tukea seuraavan sukupolven kasvatteja tavalla tai toisella. Lapset ovat siis kaiken elämän ydin ja lähtökohta. Siksi on äärimmäisen tärkeää pitää heistä huolta.

Valitettavan usein me aikuiset käytämme meille suotua valtaa väärin joko tiedostaen tai tiedostamatta. Koska olemme itsekin oman kasvupohjamme muokkaamia yksilöitä, ja sitä kautta saaneet tietyt eväät ja pääoman kasvatustyöllemme, me toimimme monelta osin opittujen ja koettujen kokemusten kautta. Erilaiset omassa lapsuudessa koetut traumat, heitteillejätöt ja negatiiviset kokemukset aiheuttavat meissä tunnelukkoja ja käyttäytymismalleja, joista irtaantuminen on työlästä ja joskus ylitsepääsemätöntä. Kuitenkin me yksilöt olemme positiivisesti ajateltuna myös jatkuvasti oppivia ja kehittyviä, ja näin myös meillä on mahdollisuus muutokselle ja tietyn kielteisen kiertokulun katkaisulle. Tärkeintä on herätä ja avata silmänsä sille todellisuudelle, jossa sekä itse, perhe että lapset elävät. Muutos ei lähde ilman oivallusta ja tahtotilaa.

Ennen lapset olivat suvun ja kylän kasvatteja, joista lähiverkosto piti huolta. Nykypäivän lapsia kasvattaa ja valvoo koko yhteiskunta, ainakin näennäisesti. Valta ja oikeus lapsiin on siirtynyt myös tahoille, joista suuri osa välittää, mutta on olemassa myös heitä, jotka tekevät sitä vain työkseen tai olosuhteiden pakosta. Niin monet lapset elävät perheissä, joissa aito välittäminen ja huolenpito eivät ole läsnä, vaan toisen tai oma lapsi on vain riesa, jota tulee yrittää sietää. Toisaalta on taas paljon lapsia, joista valta on siirtynyt yhteiskunnan taholle ja näin byrokratian pyörteisiin. Pienen lapsen ääni ja tahtotila jäävät usein suurien äänien alle. Joskus taas yhteiskunta voi olla ainut turva ja tuki lapsen tasapainoiselle ja turvalliselle elämälle. Elämme siis nykyään monien valtataistelujen ja oikeus- ja velvollisuusnäkemysten keskellä.

Lapsi - elämää rikastuttava, elämään merkitystä tuova, meistä lähtevä ja meihin tukeutuva. Lapsi, joka tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka aidosti ja oikeasti välittävät ja antavat hänelle turvaa, lohtua, huolenpitoa ja uskoa itseensä.
Lapsi, jonka ei kuulu jäädä yksin, pelätä, tuntea rakkaudettomuutta ja vihaa.
Päämääränä lapsi, joka iloitsee elämästään, olemassaolostaan ja ympärillä olevista ihmisistä ja saa näin kasvualustan aikuisuuden kukoistukselleen ja elämän kiertokulun tasapainoiselle jatkamiselle. <3

Hyvää lapsen oikeuksien päivää! <3