Luonnon taidetta

Luonto luo taidetta. Niin omaleimaista ja aitoa. Siihen ei tarvita kuin luonnon omat eri elementit, olomuodot, säätilat ja vuodenajat.

Pysähdyn katsomaan tätä näytöstä, jossa näyttäytyvät samalla kertaa voima, puhtaus ja särkyvyys. Joen äänekäs solina, joka tulee niin voimalla ja vauhdilla. Tuntuu, että mikään ei voi sen liikettä pysähdyttää. Ääni solisevissa ja virtaavissa vesistöissä on joka kerta hieman erilainen, kun oikein tarkkaan kuuntelee.

Jokeen suuntautuvan kaatuneen puun päällä oleva puhdas lumipeite, jota virtaava vesi ei pääse pyyhkäisemään, on omassa yksinäisyydessään kaiken muun keskellä. Kontrasti tummasävyisen veden ja valkoisen puhtauden vällillä on suuri, ja siksi niin vaikuttava. Veden vaahtomainen virtaus pyrkii värisävyltään saavuttamaan vierellä olevaa valkeutta, mutta koskaan se ei pääse samanlaiseen kirkkauteen.

Oksisto, joka kaatuneesta puusta haarautuu, on luonut ympärilleen kristallinkirkkaita, jäisiä muodostelmia, jotka herättävät mielikuvitukseni näkemään ne erilaisina muotoina - jopa jääperhosia on joukossa. Pieni pakkanen on mahdollistanut niiden esilletulon. Niitä katsoessa toivon, että lämpötila ei pääse sulattamaan niiden kauneutta.

Luonto tarjoaa meille paljon katseltavaa ja kuunneltavaa. Vaatii vaan, että kuljemme siellä kiireettömästi - aistien ja rauhoittuen. Sama pätee myös ihmiselämässä. Kun annamme aikaa toiselle, keskitymme juuri häneen katsein ja kuuntelemalla ilman kiirettä, oman egon ja oman itsensä esilletulon tarpeen jäädessä taka-alalle, saamme toisesta paljon enemmän irti. Samalla näin voimme tarvittaessa tukea ja auttaa häntä. ❤️