Miten lappilaisuus näyttäytyy minussa?
* Joidenkin mielestä ulkoisesta olemuksesta. Muistan, kun esimerkiksi paikallisen puutarhan omistaja totesi aikoja sitten, että tuo tyvär on kuiten saamelainen. No, sitä en periaatteessa kyllä ole, vaikka sukuni juuret ovat kuulemma isäni osalta monia sukupolvia taakse sieltä. Harmittamaan jäin, että en silloin pyytänyt perusteluja hänen ensireaktiolleen. Johtuiko se kenties vain siitä, että minulla on luontaisesti tumma tukka, korkeat poskipäät ja ruskettunut iho (aurinkoaikoihin).
* Murteesta. Se on säilynyt minussa aina, vaikka olenkin viettänyt osan elämästäni muualla Suomessa. En ole koskaan hävennyt puhua "mietä" ja laittaa hoota sinne, minne se luontaisesti kuuluu. Päinvastoin olen ollut ylpeä siitä, että se on osa itseilmaisuani ja kuuluva osoitus juuristani.
* Ihmisten kohtaamisissa. Minulle on helppo olla ihmisten kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin. Välittömyys ilman rooleja tai estoja johtuu ehkä lappilaisuudestani tai sitten ei. Olen kyllä löytänyt vertaisiani, sielunsisaria ja -veljiä ympäri Suomea, joten ehkä tähän ei ole vaikuttanut juureni. Kuitenkin muiden ihmisten mielipiteiden mukaan lappilaisuus näyttäytyy itsessäni juuri tällä tavalla.
* Pitkät askeleet. Olen aina kulkenut epänaisellisesti pitkin askelin, joka kuulema muiden näkemyksien mukaan johtuu siitä, että olen joutunut pienestä lähtien tarpomaan runsaissa lumihangissa ja eri maastoissa. No, tästäkin voi olla monta eri mielipidettä ja näkemystä.
* Samoilu luonnossa. Hakeudun luontoon ja tuntureille aina kuin vain mahdollista. Se vetää minua puoleensa, ja siellä koen rauhaa, levollisuutta ja tyytyväisyyttä. Luonto on henkinen kotini. Mutta toisaalta niin se on myös monen muunkin, ja siitä saankin erityisen suurta mielihyvää. Mitä enemmän ihmiset kulkevat luonnossa ja saavat siitä muutakin kuin fyysistä hyvää oloa, sitä onnellisemmaksi se minut tekee.
Ennen kaikkea lappilaisuus näyttäytyy tai paremminkin tuntuu minussa itsessäni, identiteetissä, joka on muokkautunut eri elämänvaiheiden ja kokemusten myötä sekä tarkentunut ja eräällä tavalla löytynyt oman itsetutkimusmatkani kautta.
Lappilaisuus ei ole vain ns. leima "Made in Lapland", joka painetaan yksilöön, kun syntyy Lapissa, vaan se on paljon, paljon enemmän. Se on identiteetti, elämäntapa, elämänkatsomus, arvot, tapa olla, elää ja katsoa ympärillä olevaa maailmaa ja itseään. Ennen kaikkea se on tunne, että kuulun tänne, ja minulla on hyvä olla juuri täällä.
Lappilaisuus ei ole vain joidenkin ihmisten yksinoikeus, vaan sitä kohti voi mennä ja sitä tavoitella kuka tahansa. Tärkeintä on, että tuntee sen sisällään.