Myötäelämisen taito onnellisuuden lisääjänä

17.04.2019

Keimiöjärvi ja sieltä näkymä sekä Keimiö - että Sammaltunturiin on yksi mielipaikoistani. Sinne mielelläni suuntaan sukseni ja lähden kokemaan luonnonrauhaa ja hiljaisuutta sekä sen myötä onnellisuuden tuntemuksia. Hiihtolenkki jatkaa kulkuaan kohti Sammaltunturia, jonka syleilyssä on vain niin uskomattoman hyvä olla. Lisäksi Pallastunturin komea näkymä matkan puolessa välissä antaa lisäenergiaa ja kiitollisuuden tunteen siitä, että saa asua näiden maisemien läheisyydessä. Tunnen olevani "lomalla" ja kaukana arjen velvoitteista ja aikataulutuksista.

Hiihtäessäni mieleeni palautui oppituntituokio oppilaitteni kanssa. Käsittelimme tunnilla hyvinvointia ja onnellisuutta. Oppikirja muistutti siitä, kuinka toisista välittäminen, auttaminen ja huolehtiminen lisäävät molempien osapuolten hyvinvointia ja onnellisuutta. Se oli mielestäni tärkeä muistutus meille jokaiselle tähän päivään. Jatkoin aiheen sisältöä empatian ja sympatian suuntaan, jotka molemmat käsitteinä olivat lapsille vieraita. Kerrottuani näistä kallisarvoisista ja tärkeistä toisen huomioonottamisen muodoista ja saadessani lapset ymmärtämään, mitä käsitteet tarkoittivat, annoin esimerkkejä myös empatian ja sympatian vastakohtaisista tunnereaktioista. Esille tulivat niin itsekkyys, itsekeskeisyys kuin kateus ja vahingonilokin. Halusin vastakohtaisuuksilla saada yksilöt ymmärtämään, miten toiset tunneolomuodot tuottavat molemmille osapuolille hyvää mieltä, kun taas vastakkaiset pienentävät ihmisen onnellisuuden ja mielihyvän kokemuksia.

Kaikkinensa myötäelämisen taito on taitolaji, johon tulisi kannustaa, ohjata ja tukea jokaista yksilöä. Pieni lapsi oppii taidon kotona saadun mallioppimisen - käyttäytymisen ja sanojen sekä välittämisen kautta. Mitä enemmän se on luonnollinen osa lapsen elämää, sitä enemmän hän kykenee sitä luonnollisesti myös tuntemaan ja taitamaan. Nykypäivänä lasten välisen kilpailun ruokkiminen ja kannustaminen suuntaavat lasta mielestäni pois myötäelämisen taidolta. Kun lapsi omaksuu jatkuvan kilpailun toista ja toisia vastaan, hänen on vaikeampi iloita ja myötäelää toisten onnistumisia ja menestymistä, vaan kateus ottaa helposti vallan yksilöstä. Samoin voittamisen kulttuuri lisää yksilön itsekkyyttä ja oman navan tuijottelua. Vastaavasti toisen tappio voi herättää yksilössä vahingoniloa. Jatkuva taistelu paremmuudesta tukahduttaa myötäelämisen taitoa niin lapsuudessa, nuoruudessa kuin aikuisuudessakin.

Myötäelämisen taito lisää välittämisen, huolehtimisen ja auttamisen kulttuuria. Myötäelämällä saamme kokea paljon enemmän. Meidän ei tarvitse kokea kaikkea itse, vaan voimme iloita siitä, mitä joku kokee tai jotkut kokevat. Näin ollen myötäeläminen rikastuttaa elämäämme ja saa meidät voimaan paremmin ja sen myötä saa meihin positiivista energiaa, jonka voimalla jaksamme paremmin. Myötäelämällä luomme ympärillemme tunteen, että välitämme. Ihminen tarvitsee suuresti tunnetta, että hän on merkityksellinen ja tärkeä, ja että hänen onnistumisensa ja menestymisensä nostattavat myös muissa positiivisia fiiliksiä.

Myötäelämisen taito ei näy kuitenkaan vain ilon ja onnistumisen hetkissä, vaan se näyttäytyy ja on erityisen tärkeä juuri surun, menetyksen, epäonnistumisen ja sairauden kohdatessa kanssakulkijan. Sen myötä meidän antamamme lohtu, tuki ja välittäminen tuntuvat vastapuolesta kannustavalta. Me ihmiset olemme herkkiä aistimaan aitouden ja teeskentelyn eri muodot. Se, mitä tunnemme sisällämme, toisen käyttäytymisen ja tunneilmaisun seurauksena, on merkki siitä, kuinka aitoa toisen myötäeläminen on.
Vaikka myötäelämisen taito on mielestäni maailmaa parantava ja elämää rikastuttava ominaisuus, on silläkin varjopuolensa. Jos yksilö on erityisherkkä tai myötäeläminen on hänelle luonteva osa elämää, voi se alkaa myös kuormittaa yksilöä. Sen lisäksi että yksilö elää omaa elämäänsä ylä- ja alamäkineen, hän myötäelää läheistensä lisäksi myös kaikkien kanssakulkijoiden sekä uutistulvan kertomat traagiset tapahtumat ja tilanteet. Pahimmassa tapauksessa tällaisen henkilön on vaikea nähdä valoa, vaan hän tuntee menevänsä koko ajan enemmän ja enemmän rikki ja pirstaleiseksi. Näin ollen on hyvä muistaa huolehtia ensisijaisesti itsestään ja suojella itseään jatkuvalta negatiivisen ja murheen tulvalta. Myötäelämisen taito ei saa kääntyä itseään vastaan ja tukahduttaa sitä positiivista siementä, jonka taito synnyttää sekä myötäelämistä tuntevassa että myötäelämiseen kohdistuvassa yksilössä.

Maailma on kuitenkin täynnä myös kaikkea hyvää - iloa, onnistumisia, rakkautta ja onnellisuutta. Myötäelämällä toisten edellä mainittuja positiivisia kokemuksia saamme sisimpäämme niin paljon enemmän vastaavia tunteita. Meidän ei tarvitse itse saada ja kokea kaikkea, joita toisilla on, vaan voimme myötäelämällä olla onnellisia toistemme puolesta ja näin kasvattaa positiivisuuden ja onnellisuuden kehää ympärillämme ja ympärillemme. <3