Nöyryys vahvuutena

Voi, kuinka onnellinen olenkaan, kun aurinko näyttäytyy taas koko komeudessaan ilonamme ja valaisee talveen valmistautuvan puuston, maaperän ja vesistön. Ympärillämme ollut lumi on väistynyt lämmön voimasta, ja katseemme kääntyvät taas odottamaan uuden lumen tuloa. Luonnolla on valta meihin, ja meidän tulee hyväksyä sääolot ja -muutokset, joskus rajutkin sellaiset ja ottaa vastaan se, mitä meille tarjotaan. Tämä kaikki opettaa meille nöyryyttä. Toisaalta me itse voimme toiminnallamme ja valinnoillamme vaikuttaa suuresti siihen, kuinka hyvin luonto voi ja sitä myöten näyttäytyy meille. Olemme kuin pienen pieni muurahainen suuren suuressa muurahaiskedossa - meillä kullakin on ratkaiseva rooli ja tarkoitus tässä elämässä.

Minulle yksi tärkeimmistä piirteistä ja ominaisuuksista ihmisessä on se, miten hän käyttäytyy ja kohtelee toista ihmistä. Minulle on todella haasteellista muistaa henkilöiden nimiä, asuinpaikkakuntia tai ikiä, mutta se, mikä minulle jää erityisesti yksilöstä mieleen on, kuinka hän toimii toisten kanssa ja kohtelee toisia. Mielestäni me jokainen olemme aivan yhtä tasavertaisia, kyvykkäitä ja arvokkaita, ja meitä jokaista tulisi kohdella kunnioittaen, arvostaen ja kuunnellen. Erityisesti minua surettavat yksilöt, jotka kokevat olevansa toisia parempia esimerkiksi tittelin, koulutuksen tai varakkuuden vuoksi, mikä taas näyttäytyy ylimielisyytenä ja koppavuutena toisia ihmisiä kohtaan.

Ollessani melko nuorena esimiestehtävissä minulle jäi vanhemmista alaisistani mieleen eräs piirre, jota arvostan suuresti. Se on nöyryys ja sitä myöten kiitollisuus, jotka koenkin suurina vahvuuksina ja voimatekijöinä yksilön elämässä. Yleensä sana nöyryys koetaan negatiivissävytteisesti ja jollakin tavalla alemmuuden tunnetta tarkoittavaksi, vaikka mielestäni se on juuri päinvastoin. Kun ihminen on nöyrä elämälle ja ympärillä tapahtuvalle, se kertoo hänen sisäisestä vahvuudesta ja siitä, että hän ei koe olevansa toista parempi tai arvokkaampi, vaan tasavertainen kanssakulkija. Nöyryys on eri asia kuin noyristely, jossa toinen yksilö alistuu toisen vallan alla tai omaa etua ja hyötyä tavoitellessaan.

Nöyryyden kautta yksilö saa loistavan työkalun vuorovaikutukseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Esimerkiksi esimies- ja johtamiskoulutuksessa olisi tärkeä tuoda esille nöyryyden mukana tuomaa sielun sivistystä, joka kantaa elämässä ja työkentällä todella paljon pitemmälle kuin tittelin tuoma status ja vallan ja ylemmyyden tunne. Silti nöyryys ei tarkoita, että esimies ja johtaja ei hoitaisi vastuutaan ja velvollisuuttaan organisoida toimintaa menestykkäästi, onnistuneesti ja tuloksellisesti. Nöyrän käyttäytymisen myötä ja se, miten johtaja kohtelee ja kuuntelee alaisiaan, hän saavuttaa kunnioitusta ja arvostusta, jota ei saa auktoriteetin, käskyttämiskulttuurin ja paremmuuden tunteen kautta. Nöyryyden myötä myös alaisena toimiminen tapahtuu jouhevammin ja toinen toista kuunnellen ja tukien.

Nöyryys mahdollistaa kuuntelemisen taidon. Tärkeintä ei ole vain minä itse ja omien mielipiteiden ja tahtotilojen toteutuminen, vaan yhdessä tekemisen ja kuuntelemisen kautta parhaan mahdollisen ja tuloksellisemman tavoitteen saavuttaminen. Tutkiessani karismaattista johtajuutta, esille tuli vahvasti karismaattisuutta kokeneissa tunnekokemus siitä, että johtaja arvosti, kunnioitti ja kuunteli heitä. He saivat tuntea itsensä tärkeiksi ja arvokkaiksi. Nöyryyden myötä johtaja oivaltaa, kuinka tärkeää alaisten osaaminen ja kokemusten kautta tuleva tietotaito on sekä hänelle johtajana että organisaatiolle. Johtaja ei ole mitään ilman alaisiaan.

Me vanhempina olemme haastellisessa tehtävässä siinäkin, minkälaisiksi aikuisiksi ja yksilöiksi me kasvatamme lapsiamme. Toisaalta meillä on merkittävä rooli kasvattaa lapsistamme hyvällä ja terveellä itsetunnolla varustettuja yksilöitä, joita kukaan toinen ei pääse latistamaan, alentamaan eikä rikkomaan. Toisaalta meillä vanhempina on vastuu myös siitä, että meidän kullannupuistamme ei kasva elämänsä prinssejä ja prinsessoja, joille tärkeintä on tuoda esille vain omaa itseään ja omaa paremmuuttaan muihin nähden. Arvostus ja kunnioitus toinen toistaan kohtaan eivät kasva sillä, että me sanoina ja tekoina osoitamme omaa paremmuuttamme, pomottamalla ja toisia käskyttämällä pyrimme saamaan tahtomme läpi. Arvostus ja kunnioitus lähtevät siitä, että olemme nöyriä kuuntelemaan toinen toistamme ja toistemme mielipiteitä, tahtotilaa, toiveita ja haaveita. Tässä yhteiskunnassa tarvitsemme kipeästi toinen toisiamme eikä omaan napaan tuijottelu, vain omien tarpeiden ja toiveiden esilletuonti ja oman edun tavoittelu vie tätä maailmaa eteenpäin. Tämä pätee niin kaveruudessa, parisuhteessa, perheessä kuin työelämässä.

Me voimme kasvattaa ymmärrystämme ja osaamistamme opiskelemalla ja kouluttautumalla, mutta sydämen sivistys kasvaa ja pääsee kukoistukseen nöyryyden, tasavertaisuuden ja jokaista yksilöä arvostavan toiminnan kautta sekä liiallisen itsekeskeisyyden unohtaen. Yhteiskunnassamme on valtavasti suurella egolla varustettuja yksilöitä, jotka ottavat helposti vallan pihdit käsiinsä ja nauttivat siitä vallasta ja ylemmyyden tunteesta, vaikka samalla se musertaa ja särkee ympärillä olevien yksilöiden egoa ja olemassaolon tärkeyden tuntemusta. Siksi on tärkeää, että me tutkimme omaa minuuttamme ja tiedostamme oman nöyryytemme tason ja toimimme sen mukaisesti, että kaikilla on hyvä elää ja olla ympärillämme. Sama koskee lapsiamme, jotka vievät tätä nöyryydestä kumpuavaa hyvän tuottamista eteenpäin vanhempien oppien ja mallioppimisen kautta.

Kuten alussa jo totesin, että meillä ei ole täyttä valtaa luontoon, mutta me voimme omalla toiminnallamme ja vanhemmuuden kautta tapahtuvalla kasvatustyöllämme vaikuttaa luonnon hyvinvointiin. Sama pätee myös yksilön hyvinvointiin ja näin tasavertaisuuden ja jokaisen merkityksellisyyden kokemukseen. <3