Pakkaset mahdollisuutena - luonnon taikaa

Aamulla herätessäni katsoin aivan ensimmäiseksi ulkona olevaa lämpömittaria, joka osoitti huikeat 37 astetta pakkasta! Mieleeni palautui ensimmäisenä tyttäreni syntymähetki suurin piirtein samoihin aikoihin, jolloin ulkona oli pakkasta 38 astetta, ja minun pienokaiseni halusi tulla maailmaan juuri silloin odottamatta, että pääsisi Rovaniemelle sairaalan lämpöön ja turvaan. Kokemuksena ambulanssisynnytys 30 kilometriä Rovaniemeltä, levähdyspaikalla, pakkasyössä oli kokemus, joka ei unohdu koskaan. Samoja lukemia lähestyessä se tulee aina ensimmäisenä mieleen. Lisäksi tasan 20 vuotta sitten olleet pakkasennätykset olivat vielä toistakymmentä astetta kylmemmät, jolloin kylän raitilla sai kulkea melko itsekseen.

Yhdeksän jälkeen aamulla valoisuus alkaa ilmestyä pihapiiriimme, mikä on merkki siitä, että kaamos on ohitettu, ja valon määrä lisääntyy päivä päivältä. Näen ympärilläni luonnon, joka on täydellisessä pysähtyneisyyden tilassa. Tuntuu, että mikään ei liiku ulkona, ja tuuli on unohtanut olemassaolonsa ja voimansa mahdollisuuden. Puut ovat saaneet puhtaan valkoisen ja runsaan lumipeitteen ympärilleen. Maa on puhtaan valkoinen ja koskematon. Joki on jäätynyt, ja se on saanut ympärilleen lunta, joka mahdollistaa meille ja luonnon eläimille turvallisen liikkumisen vapauden myös siellä. Jään alla eletään omaa meille näkymätöntä maailmaa, jossa meille valoa tuova lumi luo vastaavasti sinne pimeyden. Taivas muuttaa pikku hiljaa värimaailmaansa kirkkaan sineen ja pastellisävyiseen maailmaan. Taivas muutamine hentoine pilvineen antaa meille näkymän, joka on puhutteleva ja kaunis. Vaikka muuten luonto ympärillämme on pysähtyneisyyden tilassa, taivas muuttaa pikkuhiljaa värimaailmaansa auringon valon lisääntymisen myötä. Aurinko näkyy meille jo koko komeudessaan hetken, ja se hetki on joka kerta yhtä riemullinen. Kuitenkaan aurinko ei ole vielä niin voimakas, että sen säteet lämmittäisivät luontoa ja meitä, vaan se on vasta heräilemässä päätehtäväänsä. Siksi senkin näyttäytyminen on jotenkin mystistä ja pysähdyttävää. Kaikkinensa luonto on mielestäni kauneimmillaan juuri nyt. Se on satumaisen kaunis.

Pari päivää sitten olin yksin ulkoilemassa, sillä erityisesti kovat pakkaset houkuttelevat minut ulos kokemaan edellä mainittua luonnon taikaa. Pakkaset eivät ole minulle este, vaan oikealla ja lämpimällä pukeutumisella se on mitä parasta aktiviteettia. Olin siis kääriytynyt moninkertaisesti, ja kasvoni olivat lähes peitettynä kypärälakin, pipon ja untuvatakin hupun sisälle. Tästä syystä näkyvät osat eli silmät ripsineen ja kulmakarvoineen sekä hiushaituvat olivat valkoisessa pakkaspinnassaan. Olin siis erityisesti ulkomaalaisten mielestä varmaan erikoinen näky, sillä heidän katseensa kertoivat jo hämmästyksen ja ihmettelyn määrän. Hehän eivät näytä vastaavilta, sillä he eivät ole peittäneet kasvojaan yhtä tiiviisti. Ulkopuolisen silmin näytän paleltuneemmalta kuin he, vaikka sisälläni on lämpö ja hyvän olon tunne. Vastaani tuli myös ranskalainen mies, joka oli pää paljaana kaupunkiasussaan kännykkä korvallaan, ja myös hänen ilmeensä minut nähdessään oli huvittava. Tunsin, että olimme kuin eri maailmasta.

Eilen kävellessäni samaan tapaan kylillä kunnon varustuksessa katseeni kiinnittyi hotellin mittariin, joka oli ennätykselliset 29 astetta. Yleensä siinä on nimittäin kylän alimmat lämpötilat syystä tai toisesta. Pakkasmittarin läheisyyteen oli kerääntynyt muutama ulkomaalainen kuvaamaan kännykkänsä kameraan itseään ja maagisia pakkasasteita. Kasvoissa oli innostus siitä, että he saavat jakaa tämän kuvan ystävilleen ja läheisilleen ja näin kertoa, miten uskomattoman kylmää jossakin voi olla. Ja he ovat kokeneet sen...

Illalla taas osan perheestäni käytyä ruokaostoksilla he kertoivat ensimmäisenä kohtaamisesta, joka oli tapahtunut kaupassa. Nuori, parikymppinen brittinainen oli tullut matkatavaroidensa kanssa kauppaan todella kylmissään ja paleltuneena tietämättömänä, missä hänen hotellinsa on. Ensimmäisenä perheeni oli kiinnittänyt katseensa hänen vaatetukseensa, joka muistutti täällä loppukesän ja alkavan syksyn pukeutumista. Hänellä oli yllään ohutpohjaiset kesätennarit, todennäköisesti vain farkut sekä ohuehko takki. Hän oli niin kylmissään, että sekä sanat että ilmeet olivat kertoneet paleltumiseen liittyvästä epämiellyttävästä tunteesta ja kivusta. Tämä kertoi sen, että kylmyys ja pakkanen voivat olla todella tuskallista ja epämiellyttävää, jos pukeutuminen ei ole sääolosuhteiden mukaista. Valitettavan usein tänne tähän aikaan matkaavilla ulkomaalaisilla se on melko yleistä. Pahaa tekee katsoa, kun pienet lapsetkin saattavat olla avopäin ja -käsin pulkan kyydissä. Tällöin meidän ympärillä oleva maaginen ja upea luonto voi aikaansaada ihmisissä kaikkea muuta kuin miellyttäviä kokemuksia. Onneksi suurimmalla osalla varustuksena on tuttuakin tutummat kelkkahaalarit eli hyvään suuntaan ollaan menossa. Kaikki eivät vain ymmärrä, että täällä Lapissa tärkeintä ei ole näyttää hyvältä ja muodikkaalta, vaan tuntea lämpöä ja mielihyvää myös pakkasessa. Silloin voimme nauttia kaikesta siitä kauneudesta, joka meillä on ympärillämme.

Tästä kaikesta havahtuneena ja oppineena mietinkin mielessäni, että meidän pitäisi täällä Lapissa ja Levillä markkinoida ja myydä näitä pakkasaikoja entistä aktiivisemmin juuri tämän ajan vahvuuksia ja ajalle ominaisia piirteitä esilletuomalla ja kuvaamalla. Hurjat pakkaslukemat, luonnon pysähtyneisyyden tila ja satumainen näkymä sekä auringon pikkuhiljainen olemassaolo, jossa lämmönsäteily ei vielä näyttäydy, voivat olla ulkomaalaisille elämys ja kokemus, jonka haluaa kokea ainakin kerran elämässään - aivan kuten oikean joulupukin näkeminen. Täällä tähän aikaan oleminen ja luonnossa liikkuminen on sellaista ihmemaassa oloa, jota yhä useampi erilaisessa ympäristössä oleva ja asuva ulkomaalainen haluaisi kokea, kun sitä vain tuotaisiin aktiivisemmin vielä esille. Muistan, kun nuorena opiskelijana tein lopputyötä matkailun kausivaihteluista, ja haastateltavani toivat vahvasti esille sitä, kuinka tammikuun pakkaset ovat este matkailun kasvulle tänä aikana, ja siksi notkahdus kausivaihteluissa on vain hyväksyttävä. Tänä päivänä entisajan heikkous ja haittatekijä voidaan kääntää vahvuudeksi ja eduksi. Siihen suuntaan ollaan kyllä menossa, sillä ilahduttavan paljon meillä on matkailijoita jo tähänkin aikaan täällä Levillä.

Tällä hetkellä ympäri maailmaa ovat suosiossa erilaiset selviytymisaktiviteetit ja-ohjelmat. Lapin maaginen pakkassää ja sen muokkaama luonto ovat elämys ja mitä parhain ympäristö extreme-kokeiluun ja ikimuistoisen kokemuksen synnyttämiseen. Tärkeää on vain muistaa tuoda esille vahvasti ja hyvin perusteellisesti ohjeistaen pukeutumisen aakkoset, jotka mahdollistavat tästä ajasta nauttimisen ja kokemisen hyvillä mielin ja lämpimästi. <3