Pimeyden ja valon kohtaaminen - osa elämää

Voi, kuinka kaunis ja mystinen onkaan taivaanranta, kun pimeys alkaa voittaa valon, ja aurinko valmistautuu lepoon. Kun juuri silloin kulkee tunturissa ja saa kokea luonnon valonäytöksen ja valmistautumiseen iltaan ja yöhön, tuntee olonsa erityisen onnekkaaksi. Muutos valoisasta pimeään tapahtuu pikku hiljaa, mutta kuitenkin aika joutuisasti. Yhtäkkiä olen täydessä pimeydessä, ja kaikki ympärilläni olevat näkymät häviävät, ja tunnen olevani niin yksin. Kuitenkaan olotila ja tunne ei ole millään tavalla kielteinen, vaan itselleni erityisen rauhoittava ja turvallinen. Olen luonnon pimeässä syleilyssä, jossa oma itseni ja sisäinen minuus vahvistuvat ja tulevat entistä lähemmäksi ja saatavilla oleviksi. Aistini eivät ole samalla tavalla aktiivisia kaikille kauneuteen ja maisemiin liittyville näkymille, vaan nekin menevät auringon tapaan lepotilaan ja antavat mahdollisuuden oman itsensä havaitsemiseen ja kuuntelemiseen. Siksi pimeys tekee itselleni erityisen hyvää.

Myös elämässämme pimeys ja valo käyvät jatkuvaa taisteluaan ja vuorottelevat olemassaolollaan. Pimeydenkin hetkellä kannattaa muistaa, että sitä ei jatku loputtomiin. Kuten luonnossa, myös elämässämme valo on voimakas eikä anna periksi. Tämän ajatuksen siivittämänä voimme luottaa siihen, että valonkin aika tulee, kun annamme siihen vain mahdollisuuden ja koitamme kulkea sitä kohti. Välillä elämä koettelee meitä monella eri tapaa. Joskus vallan ottaa sairaus joko itselleen tai läheisille, joskus kuolema on vieraanamme tai joskus vain tuntuu, että elämä on yhtä vastoinkäymistä ja taistelua. Mikään ei tunnu menevän hyvin, toiveiden mukaan eikä odottamalla tavalla. Silloin meidän on vain otettava vastaan tämä vaihe, käytävä pohjalla ja hyväksyttävä tosiasiat ja niihin liittyvät pimeyden kokemukset. On selvää, että tällaisessa tilanteessa valon näkeminen on vaikeaa ja saavuttamattomissa. Mutta pimeyden kokemukset ovat elämän koulussamme äärimmäisen tärkeitä kasvun ja oppimisen väyliä. Ne rikkovat ja musertavat meitä hetkellisesti, mutta niistä selviydyttämme olemme entistä vahvempia henkisesti ja ymmärtäväisempiä muiden vastaaville kokemuksille.

Pimeyden kokemuksen jälkeen olemme erityisen onnellisia ja kiitollisia valon näkemisestä, sillä olemme läpikäyneet taipaleen, jossa meitä on haavoitettu ja herätelty. Mitä enemmän näemme elämässämme valoa ja positiivisuutta, sitä parempi ja helpompi meillä on jatkaa elämän taivaltamme. Ajan myötä elämän myötätuulet muuttavat muotoansa, ja alamme nähdä ne normaalina ja luonnollisena olotilana. Totumme valossa olemiseen emmekä pidä sitä enää erityisenä. Siksi pimeyden ja valon kiertokulku ja taistelu herruudesta on osa elämäämme. Me tarvitsemme herättelyä.

Myös ihan päivittäisessä elämässämme kokemukset ja tuntemukset vaihtelevat kielteisen ja myönteisen välillä. Erityisesti tällaisissa arkitilanteissa positiivinen elämänasenne ja katse valoa ja positiivisuutta kohti on keino tuoda myönteistä ilmapiiriä ympärillemme ja itseemme. Meillä on valta itseemme ja elämän ohjakset käsissämme enemmän kuin osaamme ajatellakaan. Me pystymme vaikuttamaan ajatteluumme, asenteisiimme ja käyttäytymiseemme yllättävän paljon. Ja me voimme oppia erheiden kautta ja omaa minuuttamme johtamalla. Jos me jokainen ottaisimme tavoitteeksi tuoda valoa ja positiivisuutta enemmän elämäämme ja siitä kautta myös läheistemme elämään, me olisimme kaikki entistä onnellisempia ja hyvinvoivempia.

Kukaan ei selviä elämässä kolhuitta. Silti meillä on pienimuotoisesti valon ja pimeyden ohjakset käsissämme, ja me itse voimme vaikuttaa, kummat niistä ovat aktiivisemmassa käytössä ja osa elämäämme. <3