Entistä enemmän oman elämäni äärelle

Eilen sen päätin, ja tänään se alkaa... Nimittäin päätin, että otan itseäni niskasta kiinni ja ohjaan itseni pois jatkuvasta somemaailmasta. Kaikki lähti siitä, kun siskoni jakoi Facebookissa herättelevän tekstin, jossa tuotiin esille kokemuksia, kuinka jatkuva kännykällä, tietokoneella ja pelien äärellä olo vähentävät perheen keskinäistä vuorovaikutusta, ja kuinka ruutujen vankeja olemme. Vaikutuin tekstistä, sen sanoman tärkeydestä, puhuttelevista esimerkeistä ja ennen kaikkea herättelystä, mitä se minussakin aikaansai. Meitä on hyvä välillä herätellä, ja sitä myös itse teen teksteilläni. Usein valitettavasti lähdetään puolustelun linjalle ja ei tunnusteta omia riippuvuuksia ja heikkouksia. Provosoidutaan.

No, teksti ja sen lisäksi niska- ja hartiakivut sekä silmien väsymys aikaansaivat minussa päätöksen olla nyt aluksi ainakin viikko mahdollisimman vähällä somettamisella. Tämä tarkoittaa siis sitä, että katson kyllä aamulla uutiset entiseen tapaan, mutta nopeasti. Sen lisäksi vastaan kyllä minulle tulleisiin viesteihin ja sähköposteihin, mutta tehokkaasti. En jää kännykkäni vangiksi, vaan otan ohjat käsiini ja irrottaudun sen imusta ja vetovoimasta. Nykyisin tuntuu, että kännykkä kulkee mukanani joka paikassa, jopa vessassa. Tunnen huonoa omatuntoa, jos käyn ulkona pikaisesti, enkä ole huomannut jonkun soittoa tai reagoinut jonkun vastausta odottavaan viestiin. Ja koska olen loputtoman kiinnostunut ihmisistä ja heidän tarinoistaan, kännykkä avaa siihen loputtomat mahdollisuudet. Lisäksi voimakas empatiakyky saa päiväni ja tunteeni värittymään toisten ihmisten kohtaloista ja elämäntilanteista. Onnellisten tarinoiden äärellä ne tuovat kyllä sisääni hyviä fiiliksiä ja uskoa elämän ja ihmisten hyvyyteen, mikä tuottaa positiivista energiaa ja ilon tuntemuksia. Mutta kuitenkin kaikkinensa haluan testata, mitä elämäni on ilman, että olen jatkuvasti läsnä ja saatavilla somessa. Koska työnkin vuoksi olen ajoittain paljonkin koneella, haluan jättää sen siihen. Silti en halua olla ulkona ja etääntyä maailman menosta, joten uutisia ja tuttujen päivityksiä selaan jatkossakin.

Tänään se siis alkoi. Täytyy myöntää, että oli vaikea käydä kaikki uutiset, henkilökohtaiset someviestit yms 15 minuuttiin, mutta se onnistui. Täytyy myöntää, että vessakokemus oli aivan erilainen, mutta ehkä hetkessä eläminen tapahtui tässäkin operaatiossa. Jo pienen ensikokemuksen perusteella ymmärrän kuinka olen täyttänyt elämääni ja päiviäni ruutuun tuijottamisella. Tietysti teen edelleen työni, mutta säätelen ja kontrolloin toimintaani ja pidän itseni ruodussa kaiken muun osalta. Olo on oikeasti kuin olisin todella uuden äärellä - vähän outo, täpinöissä ja samalla vapauttava. Mielenkiinnolla odotan, mitä kaikkea saan aikaiseksi muulla saralla, tunnenko oman läsnäoloni entistä vahvemmin, miten vuorovaikutus muuttuu kotona muiden kanssa jne jne. 

Tämä kaikki on itsensä johtamista. On hyvä tiedostaa ja olla välillä kriittinenkin omille tekemisilleen, tunnistaa omat riippuvuudet ja lähteä tekemään korjausliikkeitä ja muutosta niiden osalta, antaa aikaa itselleen ja läheisilleen niin, että se oikeasti tuntuu, olla läsnä ja tuntea, että itse ohjaa ja vie elämäänsä juuri siihen suuntaan kuin oma arvomaailma ja moraali siellä taustalla ohjaavat. Ja ehkä itselleni rakkain ja tärkein mottoni "Elää hetkessä" lähtee uuteen liekkiin ja vielä enemmän konkreettisesti toteutumaan.

Aion raportoida tuntemuksiani täällä teille ja näin kannustaa ehkä muitakin uuden tai paremminkin enemmän entisen äärelle. Olkoon tämä myös kaikille läheisilleni ja tutuille tiedotus, että olen edelleen teitä varten ja läsnä, mutta en ehkä niin koko ajan somen äärellä ja saatavilla kuin aikaisemmin. Vastaan edelleen kaikkeen ja reagoinkin, mutta vain silloin tällöin, tiettyinä aikoina. Soittamalla minut saa aina kiinni. Seikkailuja voi olla monenlaisia. Olkoon tämä eräänlainen seikkailu entistä enemmän omaan itseeni ja oman elämäni äärelle. ❤️