Luonto kutsuu luokseen
Joskus luonto kutsuu minua luokseen vielä vahvemmin ja syvemmin. Olen ennen sinne pääsyä kuin pysähtyneisyyden tilassa. Mikään ei etene, eikä ajatukseni kulje. Mieli kaipaa jotain, jonka vain luonto sille voi tarjota. Joskus minulle tulee polttava tunne päästä sinne, jossa saan olla yksin, mutta en kuitenkaan yksinäinen. Toisaalta en tunne olevani edes yksin, sillä ympärilläni on luonto kaikkine elementteineen ja asukkaineen.
Luontokokemus on niin erilainen riippuen siitä, missä olen. Välillä kaipaan ja tunnen tarvetta päästä tunturiin, jonka huipulla tunnen suurta vapautta ja avaruuden tunnetta. Siellä minulla on niin helppo hengittää ja olla. Toisinaan haluan mennä metsään, jonka sisällä tunnen turvaa ja erityistä itseensä käpertymisen tunnetta. Metsä pitää minua sylissään. Mennessäni aukealle suolle, tunnen seikkailumieltä ja erityistä luontoon keskittymisen kokemusta, sillä maasto on arvoituksellinen, ja siksi jokainen askellus pitää suunnata huolella. Suo muistuttaa minua eniten lapsuudesta. Myös suon tuoksu lumoaa minut aina. Niityllä tunnen lapsenomaista riemua, ja silloin mieleni valtaakin riehakkuus ja heittäytyminen sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Yleensä en malta olla juoksematta hiukset hulmuten. Veden äärellä pysähdyn sekä fyysisesti että henkisesti. Joka kerta se saa välillä levottoman minäni ja tunnevyöryn rauhoittumaan. Voisin katsella veden eri olomuotoja loputtomiin.
Ja kun olen saanut viettää luonnossa, henkisessä kodissani edes hetken, olen kuin uusi ihminen kotiin tullessani. Akut on taas ladattu, tarvittava huolto tehty, ja ennen kaikkea moottorin kaltainen mieli on taas täydessä iskussa. Mielen hyvinvointi on yksilön hyvinvoinnin liekki. Älä anna sen koskaan täysin sammua, vaikka se olisikin välillä hiilloksella! Pidä siitä aina huolta! ❤️