Ruska tulee ja ruska menee...

Ruska-aika, erityisesti lehtiruska tulee ja menee niin hurjaa vauhtia ohitse. Tuntuu, että se pikaisesti vain viivähtää luonamme ja pakenee sitten taivaan tuuliin. Väriloisto, jota se meille antaa on hätkähdyttävän kaunis sekä iloa ja energiaa tuova. Vastakohtana tälle tulee koruttomuus ja askeettisuus, jota lehdettömät puut kuvastavat. Tätä luonnon muutosta ja siihen liittyvää tunnelmaa vahvistavat vielä usein auringottomuuus, pilvisyys, sade, harmaus, jopa sumu. 

Ympärillä oleva maailmamme muuttuu hetkessä, ja sen myötä myös monen tunteet ja fiilikset vaihtuvat ehkä astetta synkemmiksi, kielteisemmiksi ja alakuloisemmiksi. Luonto ja sen tarjoamat eri vuodenajat vaikuttavat meihin ja tunnemaailmaamme vahvasti, vaikka emme sitä itse välttämättä konkreettisesti aina tiedostakaan. 

Onneksi täällä Lapissa meitä ilahduttaa kohta valkea, raikas, pakkasen myötä tuleva lumipeite. Aluksi aivan hento ja hetken viivähtävä, mutta pikku hiljaa koko maiseman, koruttomat puut ja maaruskan peittävä lumi, joka valaisee maailmaamme ja antaa meille valoa sekä uskon ja tunteen muutoksesta, positiivisesta sellaisesta.

Ensimmäinen kuva on otettu pari viikkoa sitten 13.9. Ounasjoen rannalta ja toinen kuva tänään 29.9. Levijoen rannalta. Rikkautemme ovat alati muuttuvat luonnon näytökset, joita lukuisat vuodenajat ohjaavat. ❤️