Sumun keskellä - lähempänä itseään

04.10.2020

Kuinka erilainen luontokokemus onkaan tällaisella kelillä, sumussa, kun ei näe juuri ollenkaan ympärilleen. Siinä on jotain samaa kuin kaamosaikaan pimeydessä kulkiessa. Ei voi yhtään tietää, mitä ympärillä tapahtuu. On kuin olisi jonkin kehän ympäröimänä.

Siinä on jotain kiehtovaa ja mystistä. Olennaista ei olekaan, että mitä näet, vaan mitä tunnet. On jotenkin lähempänä itseään, kun aistit eivät suuntaudu kaikkialle.

Yleisesti luonnossa näkymät ja maisemat ovat ne merkityksellisimmät ja tavoitelltavimmat päämäärät. Nyt kun siihen ei anneta mahdollisuutta, kokemus muuttuu toisenlaiseksi. Se aivan kuin sopeutuu tilanteeseen ja alkaa etsiä muita kanavia kokemiselle.

Yhtäkkinen porotokan hiukan agressiivinen esilletulo sumun keskeltä saa aistit valpastumaan. Rykimä-äännähdykset ovat ainoa ääni hiljaisuudessa.

Minua tämä sumu ei harmittanut yhtään, vaan sain sen myötä itselleni taas uuden, erilaisen luontokokemuksen. Lapin luonto yllättää ja luo joka kerta erilaisia elämyksiä.

Kokemusmaailmaani on saanut taas uuden täydennyksen. Aiheita kiitollisuudelle on joka päivä, kunhan vain osaamme arvostaa kokemaamme. ❤️