Luonnon asukkien läheisyys
25.10.2020
Näin täällä syntyneenä ja kasvaneena porot ovat luonnollinen osa Lapin luontoa ja maisemaa. Ne eivät yllätä, varsinaisesti ihastuta tai myöskään hätkähdytä, sillä ne ovat minulle aivan samanlaisia karvatuttavuuksia kuin oravat ja jänikset. Kuitenkin jokin sai minut pysähtymään ja kuvaamaan hiihtolenkillä näitä joillekin jopa sadunhohtoisia olentoja. Poroja ei haitannut läsnäoloni eikä se, että olin heitä hyvinkin lähellä. Olennaista heille oli saada ruokaa, jäkälää kevyen lumipeitteen alta.
Eläimen läheisyys herättää minussa silti jotain sanoinkuvamatonta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Meidän välillämme ei ole mitään valtataistelua, saalistusta taikka alistamista, vaan luottamus siitä, että emme tee pahaa toisillemme. Se lapsenomainenkin tunne minulla on ollut lapsesta saakka, ja sen ääneen tuonti metsästäjän lapsena on voitu ajatella olevan naiviutta ja liiallista idealistisuutta. Mutta henkilökohtaisesti en voisi tehdä "pahaa" yhdellekään eläimelle. Ehkä ristiriitaista, mutta olennainen osa luonnettani ja arvomaailmaani.
Silti en paheksu metsästystä, poronhoitoa tai muuta vastaavaa, sillä metsästyksen ja kalastuksen ympärillä olen lapsuuteni kasvanut ja ilolla mielin joka suupalan suuhuni laittanut. Haaga Instituutissa opiskeluni aikana olin jopa ylpeä siitä, että sain tunnustaa syöneeni niin monia erilaisia lintuja ja muita riistaruokia. Minulle se oli luonnollista, monelle muulle täysin vieras maailma.
Palatakseni takaisin luonnossa tapaviin eläimiin... Minusta on antoisaa ja ihanaa bongailla luonnon eri asukkeja, ja mitä lähemmäs heitä pääsen, sitä suurempi mielihyvä siitä syntyy. Se yhteys, mahdollinen katse tai vain keskinäinen hiljaisuus sykähdyttävät minua joka kerta.