Vanhojen, puisten metsäsuksien taikaa

Yleensä hiihtäessä tunnen mielikuvissani lentävän kuin lintu. Vauhdin hurma, jatkuvasti muuttuva ympäristö ja ajatuksen virta, joka soljuu eteenpäin samaan tahtiin liikkeen kanssa.

Mutta kun laitan jalkaani vanhat, puiset metsäsukset, olotilani ja kokemukseni ovat aivan erilaiset. Aluksi tuntuu kuin minua kahlitsisi jokin, sillä liike on niin erilainen ja sen myötä myös vauhti. Olen kuin lintu, jonka siivet ovat jostain syystä tavallista raskaammat.

Pikku hiljaa totun siihen, että sukset määrittelevätkin vauhtini ja näin opettavat minua hiljentämään tahtia ja sen myötä tarkkailemaan luontoa hitaammalla temmolla. Metsäsukset jalassani tunnen palaavani aikaan, jolloin tehokkuus, nopeus ja kaiken maksimointi eivät olleet pääroolissa, vaan asioita tehtiin luontaisesti ja aidosti siten, mikä tuntui sillä hetkellä parhaalta. Kiire ja aikataulut unohtuvat. Olen lähempänä luontoa ja kaikkea alkuperäistä, ja se tuntuu erityisen hyvältä. ❤️