Hillankukat - lupaus hillastelusta

16.06.2021

Muistan kun isäni opasti minua, että hillan kukinnasta on noin kuusi viikkoa siihen, että pääsee keräämään hilloja. Nähtyäni muutama päivä sitten ensimmäiset hillankukat tämä oppi tuli mieleeni. Hillankukat lehtineen ovat minusta erityisen kauniita. Kukka on niin puhtaan valkoinen ja edustaa minulle muotoilultaan kukkaa perinteisimmillään. Sen keltainen emiö on hennon herkästi sinne tänne suuntaava. Hillan lehti sahalaitoineen ja erikoisine pintakuvioineen on kuin luonnon saksima ja askartelema tuotos meidän kaikkien nähtäväksi ja ihailtavaksi. 

Joka kerta ilahdun tästä näkymästä, ja alan laskea aivan kuin lapsi joulua odotellessa h-hetkeä ja sitä, kun saan taas suuhuni ensimmäisen auringon kypsyttämän ja mehukkaan hillan. Minulle hillankukka on lupaus siitä, että kun maltan odottaa hetken, pääsen taas keräämään minulle sitä kaikkein rakkainta, tärkeintä ja herkullisinta marjaa. Hillaan ja hillastelluun liittyy niin paljon muistoja, hyviä hetkiä, rauhoittumista ja luonnossa olemista parhaimmillaan. Minulle se ei ole vain suorittamista tai tavoitteellista toimintaa siihen, että saa pakastimen täyteen c-vitamiinipitoista ja arvokasta marjaa. Sen myötä pääsen taas niihin muistoihin, joissa tärkeässä roolissa oli olla perhe yhdessä, luonnossa - niin oman lapsuuteni kuin oman perheenikin osalta. ❤️