Henkinen perintö - sukupolvelta toiselle
Tänään veneretkellämme mieleeni palasivat muistot lapsuuden kesistä ja yhteisistä veneretkistämme. Muistan, kuinka lampaat määkivät tyytyväisinä joen ja järven yhtymäkohdan saarekkeessa aina meidän ohittaessamme ne. Veneellä kävimme myös hakemassa usein maitoa, ja kavutessani veneeltä ylemmäs kohti Kallen ja Taimin taloa koin sen joka kerta yhtä suurena seikkailuna. Hirvasniemen hiekkaranta oli minulle se Sirkan kylän Riviera. Muusta minulla ei siinä vaiheessa ollut tietoakaan.
Samalla kun minulle palautuivat mieleeni nämä ja monet muut yhteiset hetket, oivalsin, että joskus myös omat lapseni tulevat kokemaan samanlaisia muisteluhetkiä. Aika vain omassa lapsuudessani oli silloin niin erilaista ja sitä myöten myös kokemukset, jotka muuttavatkin muotoaan sukupolvelta toiselle. Elämä on kiertokulkua, jossa me jokainen olemme vuorollaan päärooleissa ja eri elämän kehitysvaiheissa.
On tärkeää tehdä yhdessä perheen kanssa asioita, viedä heitä mukana paikkoihin, jotka ovat itselleen olleet joskus ja ovat edelleen merkityksellisiä. Sitä kautta annamme jälkipolvillemme henkistä perintöä, jonka arvon ymmärtää koko ajan enemmän ja syvemmin, mitä pitemmälle tätä elämänpolkua kuljemme. ❤️