Äidin rakkaus

Äitienpäivä ja luonnossa puron keskellä näkyvä sammaleen peittämä, sydämenmuotoinen kivi synnyttivät minussa seuraavan ajatusvirran...

Pieni elämän alku lähtee kasvamaan ja kehittymään niin pienestä. Turvasataman ja eräänlaisen suojan hän saa toisen ihmisen vartalosta - sieltä, josta häntä ei kukaan näe eikä kuule. Toinen ihminen antaa oman itsensä tätä pientä varten ja suojaa ja turvaa hänen kasvuaan ja olemassaoloaan. Hän kantaa ihmisen alkua mukanaan osana omaa itseään. Kun aika on valmis, hän kivulla ja tuskalla ponnistaa tämän pienen ihmisen ulos itsestään ja luopuu samalla jostain, joka on ollut kiinteä osa häntä useita kuukausia. Nyt koko maailma näkee tämän ihanuuden, mutta edelleenkin tämä yksi ihminen on pienelle se kaikkein tärkein, ja jota hän eniten tarvitsee. Ovathan he olleet kiinteä ja tiivis kombinaatio niin kauan. Sen myötä on sidottu näkymätön side, joka pitää heitä kiinni toisissaan ja samalla kasvattaa päivä päivältä sitä rakkauden määrää, joka heidän välillään vallitsee.

Rakkaus heidän välillään on erilainen, sillä pienen rakkaus lähtee tarpeesta saada läheisyyttä, huolenpitoa ja hoivaa. Hänellä jatkuu se symbiottinen suhde, joka on saanut alkunsa jo siellä toisen sisällä, kaikilta piilossa. Suuremman rakkaus on niin vahvaa, että sitä on vaikeaa kenenkään musertaa, heikentää tai poistaa. Rakkaus on niin pyyteetöntä, aitoa ja elämää täydentävää. Elämällä on tarkoitus, jota ennen tätä ei osannut ymmärtää. Kyse on äidin rakkaudesta. ❤️