Puut kertovat elämästä

Puut ovat olleet minulle aina merkityksellisiä. Jo lapsesta asti olen ihaillut korkeuksiin suuntautuvia puita. Kahta täysin samanlaista puuta ei ole vastaani tullut. Ne ovat jokainen niin omanlaisensa yksilö. Ilman puita metsä olisi aika koruton ja autio.

Kulkiessani metsässä saan puista turvaa, tukea ja lohdutusta. Ne suojaavat minua tuulelta ja tuiskulta, ne antavat minulle suojaa sateella, niiden alle on mukava kömpiä tai muuten vaan seisahtua mietiskelemään. Kun katson niiden alta korkeuksiin, näen joka kerta uutta ja erilaista. Puut mahdollistavat kiipeämisen korkeammalle, jossa saan tuntea olevani yläilmoissa ja nähdä erilaisia näkymiä. Puista saan tukea joogaillessani tai muuten vaan nojaillessani. Ne ovat niin vahvasti juurtuneet maahan, että uskallan luottaa niiden kestävyyteen ja sitä myöten niiden antamaan tukeen ja läheisyyteen. Puut ohjaavat minua kulkemaan ja etenemään metsässä. Ilman niitä kaikkialla näyttäisi niin samalta. 

Erilaiset puut ja lajikkeet sekä niiden yhdistelmät kertovat minulle elämästä. Mekin kuljemme täällä omina, ainutlaatuisina yksilöinä, muiden joukossa muodostaen muiden kanssa erilaisia yhdistelmiä ja ryhmittymiä. Välillä "kaadumme" ja tuomme toiselle sitä myöten taakkaa enemmän. Välillä lumen lailla taakkamme on raskasta kestää ja kannatella, mutta me selviämme siitäkin toinen toistamme tukien. Ehkä joku pysähtyy vierellemme ja helpottaa taakkaamme, kuten me itse välillä voimme helpottaa puiden lumista taakkaa. Joskus lumen peittämä puu on vain niin kaunis, että sen ympärillemme tuomaa kauneutta ei haluaisi rikkoa. Tämä voi olla itsekkyyttä, mutta se voi olla myös ymmärrystä sille, että puut eivät ole vielä valmiita taakan luovuttamiselle. Sen myötä voi katketa oksia, joita puu tarvitsee.

Näin on myös meillä ihmisillä. Joskus taakka voi olla aivan liian raskas kantaa, mutta meillä ei ole joko voimavaroja tai uskallusta kertoa siitä. Joskus emme vain ole valmiita vielä avautumaan ja paljastamaan totuutta sisällämme. Siksi niin usein riittää, että olemme toinen toisillemme läsnä ja saatavilla - myös silloin, kun aika taakan vapauttamiselle ja siitä kertomiselle on otollinen. 

Me jokainen kannamme omat taakkamme, tunnelukkomme, surumme ja vastoinkäymisemme, vaikka ulospäin kaikki näyttäisikin normaalilta, joskus jopa täydelliseltä. Älä siis tuomitse, arvostele tai luule tietäväsi toisen elämästä vain pelkän ulkokuoren tai ulospäin näyttäytyvän pinnan perusteella. Elämä on paljon enemmän. ❤️