Ottaako riippuvuus sinusta vallan?

Koetko, että sinulla on riippuvuus johonkin tai ehkä moneenkin houkuttimeen? Erilaiset riippuvuudet ovat erityisesti tämän ajan ilmiö. Ihminen on melko altis kaikelle sellaiselle, joka tavalla tai toisella tuottaa sinulle edes hetkellisesti oletettua mielihyvää, näennäistä tyytyväisyyttä, onnea ja rentoutumista. Ihminen on tiedostamattaankin altis erilaisille houkuttimille, jotka ottavat huomaamattaan vallan yksilöstä. Ihminen olettaa olevansa oman itsensä valtias, mutta kuitenkin hän on toisaalta melko heikko houkuttimia vastaan. Valtasuhde yksilön ja jonkin riippuvuutta aiheuttavan asian välillä kääntyy päälaelleen, ja yhtäkkiä yksilö onkin eräänlainen uhri, mitä hän ei välttämättä itse tiedosta, mutta lähellä olevat senkin edestä.

On tärkeä havainnoida ja nähdä oman itsensä ja asemansa erilaisten riippuvuutta aiheuttavien houkuttimien ympäröimänä. Päihteet, tupakkavalmisteet ja nuuska tulevat päällimmäisenä mieleen, kun riippuvuudesta puhutaan. Meillä suomalaisessa yhteiskunnassa alkoholi on luonnollinen osa yksilön rentoutumista, yhdessäoloa, hauskanpitoa, mutta myös työn kautta tapahtuvaa kanssakäymistä ja henkilökunnan virkistäytymistä. Meille suomalaisille on muodostunut sisäänrakennettu käsitys siitä, että alkoholi on luonnollinen huvimuoto, joka vapauttaa sinut perusarjesta ja antaa sinulle mahdollisuuden heittäytyä ja nauttia elämästä. Myös muut päihteet antavat samanlaisen heittäytymiskokemuksen, ja siksi ne kiehtovat, houkuttelevat ja myös koukuttavat. Tupakka- ja nuuskavalmisteiden ensiaskeleet otetaan yleensä nuorina, jolloin ympäristöpaineet ja halu päästä osaksi ns. aikuisten kiellettyä maailmaa saavat nuoren kokeilemaan. Sama koskee myös päihteiden käyttöä. Uteliaisuus kaikelle sellaiselle, jota ei ole saanut vielä kokea, on luonnollista, mutta myös väärille vesille vievää. Avaamme itsellemme oven houkuttimien maailmaan, joka ottaa meistä helposti vallan ja vie mukanaan.

Yhteiskunnan ja teknologian kehittyessä saamme elämäämme koko ajan lisää viihdykkeitä, jotka vievät suuren osan elämästämme ja siihen kuuluvista päivistä. Kaikenmaailman pelit - ovat ne sitten puhelimissa ja muissa vekottimissa tai vaikkapa kaupan aulassa odottamassa - houkuttavat ja koukuttavat meitä yksilöitä ja saavat meidät heittäytymään jännityksen, voittamisen ja arjesta irtioton tunnekokemuksiin. Sosiaalinen media mahdollistaa meille informaation lisäämisen, yhteyden tuttaviin ja ystäviin ympäri maailmaan ja keinon tutustua tuntemattomiinkin helposti ja vaivattomasti. Annamme omasta kallisarvoisesta ajastamme, joka vähenee päivä päivältä, suuren määrän kaupallisuuden ja teknologian kehityksen myötä tulleille mekaanisille laitteille, ja sen myötä konkreettinen vuorovaikutus ja huomioiminen lähellä olevien, elävien olentojen kanssa vähenee entisestään.

Edellä mainitut ja monen monet muut houkuttimet voivat aikaansaada meissä riippuvuutta eli vallan siirtymistä houkuttimille. Riippuvuus on katala, ovela ja huomaamattomasti meitä koukkuunsa saava kokemustila. Uskomme niin usein olevamme riittävän vahvoja pitämään ohjat käsissämme, ja usein selitämme ulkopuolisen tahon jo nähdessä riippuvuussuhteen syntymisen, sen olevan ihan aiheetonta huolehtimista. Me ihmiset olemme selittelyn mestareita, emmekä helposti tunnusta, että joku muu kuin me itse on ottanut meistä vallan ja vie meitä suuntaan, jossa joko oma hyvinvointimme tai läheisten hyvinvointi kärsii.

Riippuvuuksien määrä on kasvanut valtaisasti siitä ajasta, kun itse olin lapsi. En muista lapsena kokeneeni minkäänlaista riippuvuutta. Korkeintaan kirjojen lukemisesta innostuin joskus niin kovasti, että en meinannut malttaa mennä nukkumaan sitten millään. Etupäässä leikin maailma tapahtui lapsuudessani ulkona, luonnossa ja mielikuvitusta käyttäen. Leluja oli vain muutama mutta ne olivatkin sitäkin rakkaampia ja tärkeitä. Ei tarvinnut olla karkkipäiviä, sillä karkkeja, limsoja ym sokerisia houkuttimia ei juuri arjessa päivittäin syöty eikä juotu, vaan ne kuuluivat juhliin ja erityisiin hetkiin. Vuorovaikutus sitä vastoin perheen sisarusten, sukulaisten ja kyläläisten kanssa oli jokapäiväistä ja jatkuvaa, ja sitä myöten iloa ja onnea aikaansaavaa. Alkoholi ja tupakkavalmisteet olivat jo silloin houkuttimina ja riippuvuutta aiheuttavina eli täydellisessä riippumattomuuden maailmassa emme silloinkaan eläneet. Riippuvuutta synnyttävät houkuttimet olivat vain paljon vähäisempiä siihen aikaan.

En väitä, että jokainen edellä mainittuja ja monenlaisia muita houkuttimia ja viihdykkeitä käyttävä olisi riippuvuussuhteessa niihin, mutta on hyvä muistuttaa, että alttius siihen on aina olemassa. Sanonta "Kun antaa pikkusormen, se vie koko käden" pätee tässäkin tapauksessa, ja siksi muistutan jälleen kerran oman itsensä tuntemuksen ja itsensä johtamisen mahdollisuudesta. On tärkeä miettiä, miten paljon annamme ajastamme ja elämästämme tietyille asioille, ja kuinka paljon ja usein käytämme houkuttimia ja viihdykkeitä elämässämme. Onko meillä valta niihin, ja voimmeko olla ilman niitä, ja silti elämämme olisi tyytyväisyyttä, onnellisuutta ja mielihyvää tuottavaa. Ovatko houkuttimet ottaneet meistä vallan, ja olemmeko me eräänlaisessa alistussuhteessa niihin verrattuna?

Riippuvuus, sen tunnistaminen ja siihen reagoiminen ovat mielestäni yksi itsensä johtamisen olomuoto. Itse olen viime vuosina alkanut oman itsensä tutkimusmatkani aikana tunnistaa itsessäni olevia riippuvuussuhteita ja aivan tietoisesti testannut valtasuhdetta niihin. Tunnen suunnatonta mielihyvää, kun koen, että minulla on itsemäärämisoikeus itseeni, eikä mikään koukuttava saa minua pihteihinsä. Tästä esimerkkinä on minut hyvin tuntevien tiedossa oleva suklaa- ja sokeririippuvuus. Kun annan sille pikkusormen, se vie koko käden, ja siksi välillä tietoisesti pidän ajanjaksoja, jolloin nämä itselleni riippuvuutta aiheuttavat elementit eivät kuulu elämääni. Testaan itseäni vielä lisää sillä, että joskus annan itselleni luvan herkutella, mutta sitä enemmän kysyykin luonnetta taas olla ottamatta. Tunne, että minulla on valta itseeni, ja olen tarpeeksi vahva, on koukuttava ja palkitseva.

Olen sitä mieltä, että me jokainen olemme riippuvaisia jostakin, kun vain tunnistamme ja tunnustamme sen. Uteliaana ja sosiaalisena yksilönä sosiaalinen media ja sen myötä kännykän jatkuva läsnäolo lähelläni on itselleni eräänlainen riippuvuus, jonka haluan ainakin lieventyvän. Toisaalta se on niin oleellinen osa tätä päivää, että täysin siitä kieltäytyminen veisi minut paitsioon ja tilaan, jossa en kuuluisi enää siihen yhteisöön, jonka osana olen. Lisäksi tiedonhaluisena henkilönä informaation saanti ja sitä kautta tietoisuuden ja ymmärryksen kasvattaminen on tärkeä osa elämääni. Kuitenkin välillä haaveilen eräkämpässä erakkona olemisesta ja asumisesta, jolloin olisin ilman minkäänlaista riippuvuussuhdetta - läsnä olisi vain minä itse, luonto ja hiljaisuus.

Tunnustan olevani myös riippuvainen liikkumiselle ja luonnolle. Jos en saa niitä jossain muodossa päivittäin, tunnen itseni vajaaksi, ja onnellisuuden asteeni laskee. Toisaalta kaikki riippuvuuskaan ei ole pahaksi, jos se on maltillista ja aikaansaa sinussa hyvinvointia ja aitoa onnellisuutta. Tärkeää onkin, että pidät pihdit omissa käsissäsi, etkä anna minkään ottaa sinusta liian suurta valtaa eikä viedä kallisarvoisesta ajastasi, hyvinvoinnistasi ja terveydestäsi liian paljon. <3