Toukokuussa luontoyhteys voimakkaampana
On vappuaatto, ja kotikyläni täynnä hulabaloota. Muistan, kuinka lapsena ja nuorena halusin vappuna jo pukea kesäisemmät vaatteet päälle ja tennarit jalkaan, ja katse suuntautui kohti kesää. Täällä meillä päin se harvoin oli mitenkään kesäinen juhla, mutta mieli alkoi kuitenkin olla jo kesäinen ja kesän odotusta täynnä.
Nykyään vappu ja sen jälkeinen aika, toukokuu, on minulle aivan toisella tapaa merkityksellinen. En enää haaveile kesästä ja pue itseäni kesäisiin tamineisiin, vaan tunnen suurta haikeutta siitä, että kevät alkaa olla loppusuoralla, ja itselleni tärkeä lumi sulaa sulamistaan. Lumi nimittäin antaa minulle vapauden liikkua luonnossa, hiljaisuudessa ja yksin, erityisesti toukokuussa. Kylämme katukuva ja latujemme lähtöpisteet eivät enää anna lumelle tilaa, mutta kaukaisuudessa, mitä silmin emme havainnoi, minua odottaa rauhan tyyssija, jonne halajan ja kaipaan.
Alkaa minulle rakkain ja rauhoittavin ajanjakso, jolloin saan olla yksin ajatusteni kanssa. Useimmiten hiihtolenkilläni en tapaa yhtään ihmistä, mutta sitäkin enemmän saan tuntea, kuunnella, havainnoida ja aistia luonnon monet kasvot, äänet, tuoksut - uuden alun syntymisen. Lumi antaa minulle mahdollisuuden liikkua ja edetä, mutta ympärilläni luonto on herännyt talvipeitostaan ja alkanut elää. Joka kerta se hämmästyttää ja ilahduttaa minua yhtä paljon. Kysymyksessä ei olekaan kuntoilu tai hiihto siinä merkityksessä, kun se yleensä ymmärretään, vaan oleskelu ja rauhoittuminen sekä yksinolo. Aina liikkuminen ei ole helppoa, sillä ladulle ilmaantuneet sulat, solisevat vedet ja sammalmaastot hidastavat kulkuani ja saavat minut välillä pysähtymään ja miettimään etenemistäni. Periksi en kuitenkaan anna, vaan jatkan kulkuani, sillä uteliaisuus ja halu nähdä enemmän vievät voiton enkä halua luovuttaa. Tunnen itseni välillä tv-ohjelmien kaltaiseksi selviytyjäksi, mutta koskaan mikään haaste tai eteneminen ei ole epämiellyttävää, vaan mielekästä "kisailua" luonnon kanssa.
Pitkän talven jälkeen tunnen tuona aikana voimakkaan yhteyden luonnon kanssa ja saan olla seuraamassa luonnon omaa muutosjuhlaa talvesta kesää kohti.Tunturin päältä sulava lumi saa aikaan veden solisemiskonsertin, jota kauniimpaa ääntä en tiedä. Luonnon eläimet, linnut ja hyönteiset ovat minulle läsnä, vaikka en niitä kaikkia aina näekään. Tunnen kuitenkin niiden läsnäolon, ja monet kerrat olen tuntenut myös metsien kuninkaan, karhun tarkkailevan minua jostain. Minulle luonto ja metsä ei ole koskaan ollut pelottava eikä vieras, vaan se on ollut aina minulle turvasatama, lohduntuoja ja henkinen kotini. Tunnen luonnossa olevani osa sitä kaikkea enkä milloinkaan vieras tunkeilija, joka häiritsisi luonnon kiertokulkua ja ketään siellä.
Minulle henkilökohtaisesti luontoyhteys on voimakkaimmillaan juuri tähän aikaan, sillä luonnon herätessä elämään aistini herkistyvät ja voimistuvat, ja tunnen välillämme vuorovaikutusta, jota ympärillä oleva lumipeite ja luonnon pysähtyneisyys ei samalla tavalla tarjoa. Kaamos antaa minulle vahvan hiljaisuuden ja rauhoittumisen kokemuksen, mutta toukokuu toisella tavalla yksinolon ja mahdollisuuden vuorovaikutukseen heräävän luonnon kanssa. Minulle ei ole silloin tärkeää hiihdetyt kilometrit tai vauhdikas eteneminen, vaan se yhteys, jonka voin luontoon saavuttaa.
Niinpä huhtikuun lopun lämpimät ilmat eivät minua ilahduttaneet, sillä lämpöaalto sulattaa lunta, joka mahdollistaa minulle kaiken edellä mainitun. Sitä vastoin minua ilahduttavat tulevat yöpakkaset ja mahdollinen lisälumikin, sillä se antaa minulle pitempään mahdollisuuden kokea tätä luonnon tarjoamaa upeaa esitystä.
Kesä tulkoon sitten kesäkuussa, mutta toukokuun toivon tarjoavan jälleen minulle sen henkisen mielihyvän ja voimakkaan luontoyhteyden kokemuksen, jolloin saan olla yksin, omien ajatusteni kanssa ja seurana luonto, joka tarjoaa minulle kaikki aistini aktivoittavia hetkiä. Ehkä tapaan taas jokavuotisen tuttuni, metson, joka ei millään halua minun ottavan lähdevettä tai kyykäärmeen, jonka eteneminen lumisella alustalla ja auringon loisteessa pysähdyttää minut hetkeksi. Sammakon hyppely ladun poikki, joka puolella solisevat purot, joutsenten loistokas ja äänekäs lento, karhun tuoreet askeleet ja lumen sulamisen mukana tuomat tuoksut ovat pieniä osoituksia siitä, että luonto ympärilläni on elossa ja voi hyvin. Niin teen minäkin, kun saan olla osa sitä kaikkea. <3